Johdanto
Mulla on jo vuosia ollut missiona opetella pelaamaan tennistä. Jostain syystä se on aina jäänyt suunnittelun tasolle, vaikka rohkeasti yleensä olen montaakin mailapeliä, kuten sulkapalloa ja padelia jne. lähtenyt pelaamaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Tänä vuonna 2021 kuitenkin toteutin missioni, ja otin oikein muutaman tennistunnin saattelemaan mut lajin salojen pariin – ideana muuten mainio, mikäli suunnittelet tennisharrastuksen aloittamista. Toistaiseksi viimeisellä ohjatulla tennistunnillani opettaja intoutui kehumaan, kuinka olen edistynyt ja saanut nopeasti kiinni siitä, mistä lajissa on kysymys. Opettaja kuitenkin muistutti heti perään, etten kuitenkaan saisi ylpistyä, jotta kehittyminen ei ota taka-askelia. Kerroin hänelle, etten ole sentyyppinen ihminen lainkaan. Eniten ehkä tätä asiaa kuvaa taannoinen asiakaskohtaaminen, jossa asiakkaani kommentoi häntä pitkään vaivanneen kiputilan helpotuttua “oot sä kyllä ihmemies”. Hämmennyin tästä ja jostain syystä päätin kertoa hänelle vitsin McGyveristä… mm… tiedän. Hävettää muuten edelleen. Mietin koko illan, että jos hän ikinä enää palaa vastaanotolleni, lupaan, että heti kun joku järjestää kurssin, missä opetetaan ottamaan kehuja vastaan, ilmoittaudun heti.
Tunnustan oman lahjakkuuteni
Molemmissa tilanteissa kehut totta kai hivelevät itsetuntoa, ei sitä pidä kiistää, ego se on minullakin. Tunnistan ja tunnustan oman lahjakkuuteni omalle alalleni, mutta kuitenkin se, että olenhan löytänyt ne ikään kuin vahingossa, auttaa pysymään nöyränä omalle rajallisuudelle ja sitä kautta myös olemaan – toivottavasti mahdollisimman pitkään – sortumatta tässä blogissa kuvaamalleni sudenkuopalle, mitä tulee asiantuntijana toimimiseen. Oma taustani, perimäni ja tapani nähdä maailmaa auttavat totta kai omalta osaltaan myös olemaan nöyrä sitä kohtaan, mitä ja ketä voin tai osaan auttaa ja sitä tosiasiaa, että ymmärrän oikein hyvin tämän olevan ainoa asiantuntijuuden muoto, missä voin tuota kyseistä titteliä kantaa. Muuten olen erittäinkin keskiverto, ellen jopa heikohko esimerkiksi erilaisia yleisälykkyyden muotoja, kädentaitoja tai urheilullista suoritusta vaativissa tehtävissä.
Hollantilainen psykologi Adriaan de Groot on tutkinut erilaisten ihmisten lahjakkuutta ja huomannut, että se toistaa tietynlaista kaavaa ja että laajamittainen harjoittelu voi muuttaa aivojen toimintaa pysyvästi joko huonoon tai hyvään suuntaan. De Grootin mukaan – vaikkakin tarkat prosessit ovat erilaisia taitojen takia – asiantuntija hyötyy valtavasti aivojen skeemakirjastosta, jonka hän on huomaamattaan luonut omalle alalleen. Kirjaston avulla hän voi ikään kuin automaattisesti erotella kuhunkin tilanteeseen kaikkein tärkeimmän tiedon, kun tunnistaa taustalla olevat lainalaisuudet. Näin asiantuntija pystyy säästämään aivojen työmuistia ja toimimaan tehokkaasti. Esimerkiksi lontoolaiset taksikuskit ovat kuuluisia siitä, kuinka he pystyvät hämmästyttävällä tavalla suunnistamaan kaupungin 25 000 kadulla. Sen sijaan, että he muistaisivat kaikki kaupungin kadut, he ovat rakentaneet erilaisia skeemoja, joiden avulla he suunnittelevat reitin pisteestä A pisteeseen B väistellen ruuhkat ja etenemään nopeasti. Näin heidän ei jokaisen kyydin kohdalla tarvitse alkaa prosessoida koko kaupungin karttaa. Sama pätee huippulahjakkaisiin shakin pelaajiin: pelaajat eivät suinkaan muista tai opettele jokaisen siirron mahdollisuutta erikseen, vaan heillä on valmiina lukemattomia erilaisia skeemoja esimerkiksi siitä, miten peli voi edetä, ja joita heidän aivonsa alkaa syöttää välittömästi heidän nähtyään pelilaudan.
Lahjakkuuden huonot puolet
Kaikki tähän saakka lukeneet varmaan tunnistavat omissa ajatuksissaan vastaavia skeemoja eli automaatioita, joiden avulla toimii omalla alallaan tai harrastuksensa parissa? Pelkästään kuulemalla jonkun oman alasi ongelman, alat maalailla mielessäsi kuinka tuo ratkaistaan. Itseasiassa sinulla taitaa olla jo valmis malli, jolla lähdet tilannetta purkamaan. Tehokasta… Mutta. Tämänkaltaiseen ajatteluun liittyy valtavia sudenkuoppia ja mitä isommista asioista on kyse, mitä ikään kuin arvostetumpi asiantuntija ja mitä haastavammissa tilanteissa sinua käytetään, sen isommat voi myös vahingot olla. Kun tekemisestä tulee automaattisesti automaatiota. Eihän kukaan tahallaan omaa alaansa “liukuhihnalta” toteuta. Niin se vain tuppaa menemään, aivot luovat jatkuvasti toimintatapoja ja kaavoja, joilla on mahdollista vapauttaa työmuistia, aina vain tehokkaammin ja tehokkaammin. Jos kaavaa ei tietoisesti rikota, todennäköisyys virheelle kasvaa samassa suhteessa kuin asiantuntijan kokemus alalla. Liiallinen itsevarmuus ja omaan tietoon luottaminen kostautuu, kun ratkaistavassa asiassa onkin jokin yksityiskohta, joka vie sen eri raiteelle kun asiantuntijan oletukset, toiveet sekä asenteet tapauksen tietoja kohtaan. Toimimalla automaationa – tehokkaasti kyllä – sokeuttaa aivot yksityiskohdilta, jotka jälkeenpäin tarkasteltuna voivat olla aivan ilmiselviä ja epäonnistuessaan voidaan vain hämmästellä, kuinka kokenutkin asiantuntija onkaan ikinä voinut astua harhaan ja tehdä moisen virheen.
Näin kävi mm. FBI:n johtavalle sormenjälkitutkijalle Madridin pommi-iskuja 2004 tutkiessa. Nyttemmin ihan tavan tallaajankin silmin kyseisessä tutkinnassa sivuutettiin aivan ilmiselvät todisteet, jotka olisivat vapauttaneet teosta vangitun portlandilaisen asianajajan, jolla ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä koko iskun kanssa saati, että hän olisi edes käynyt koko maassa. Ensinnäkin teosta vangittiin, ja oli jopa lähellä, että asianajaja olisi tuomittu kuolemaan, sormen jäljen perusteella, joka sattui muistuttamaan 15 muutakin sormenjälkeä. Asianajajan jäljille päädyttiin ilmeisesti hänen muslimiksi kääntymisensä vuoksi sekä tutkijoiden tulkittua asianajajan tyttären espanjankielen oppiaineen kotitehtävät matkustusasiakirjoiksi. Tämän lisäksi – vaikka sormenjälki olisikin ollut asianajajan – hänen olisi pitänyt pitää muovipussia, josta sormenjälki löytyi, kahden sormen välissä, joista toinen sormi ei ollut hänen kädestään. Kuulostaa aivan uskomattomalta, mutta kun asiantuntijat luottavat omaan ammattitaitoonsa, jutussa toistuu riittävästi valmiin skeeman pisteitä, joiden mukaan suunnistaa, eikä erehtymiselle enää ole sijaa asiantuntijan kokemuksen arvostamisen vuoksi ja juttu näyttää ratkenneen, jota kaikki totta kai toivoivat, voivat seuraukset olla kohtalokkaat. Tällä kertaa – ja onneksi näin – espanjalaiset virkaveljet olivat enemmän kärryillä tilanteesta ja löysivätkin pian oikean tekijän, joka pystyttiin sitomaan tekoon täysin ja asianajaja vapautettiin.
Vasta-alkajan mieli
”Asiantuntijan asenne, joka perustuu siihen mitä hän olettaa, toivoo ja onko hän kyseisenä päivänä hyvällä vai huonolla tuulella, vaikuttaa siihen miten hän tarkastelee tietoa. Aivojen toimintamekanismit eli kognitiivinen arkkitehtuuri, joka tekee asiantuntijasta asiantuntijan, on tuon asenteen suhteen erittäin haavoittuvainen”,toteaa aivotutkija Itiel Dror.
Nöyryys omaa ajattelua ja rajallisuutta kohtaan höystettynä ripauksella itsevarmuutta tekee asiantuntijasta asiantuntijan. Totta kai oma lahjakkuus kannattaa tunnistaa ja tunnustaa, sillä sen varaan on hyvä rakentaa todellista asiantuntijuutta kun samalla muistaa, että erehtyminen on inhimillistä, ja kuten voidaan todeta, jopa odotettavaa. Pidän japanilaisen munkin Shunryu Suzukin ajatelmasta: ”Vasta-alkajan mielessä on monia mahdollisuuksia, asiantuntijan mielessä vain muutama.”Vasta-alkajan mielessä poikkeuksetta asuu aina valmiiksi nöyryys, asiantuntija, joka väittää varmasti olevan oikeassa eikä keskustelulle ole sijaa – oli hän kuinka kokenut tahansa – voidaan todeta olevan sukeltanut syvälle asiantuntijuuden sudenkuoppaan tai tässä blogissa lähteenä käyttämäni David Robsonin Älykkyysloukku-kirjan kuoppaan nimeltä “Asiantuntijuuden älykkyysloukku” ja poikkeuksetta edessä on hetkenä minä hyvänsä emämunaus.
Asiantuntijuuden älykkyysloukku
Olen varmasti itsekin ollut asiantuntijuuden älykkyysloukun reunalla taiteilemassa ellen jopa sinne pudonnut. Oman ammatillisen taipaleeni pituus on onneksi vielä sen verran lyhyt, että arki muistuttaa omasta rajallisuudesta säännöllisesti. Lisäksi sekä oma asenteeni että mielenlaatuni ovat nostaneet minut tuosta älykkyysloukusta hyvinkin nopeasti pois, jos sinne olen erehtynyt astumaan. Jatkuva uuden oppiminen, erilaisten näkökulmien huomioon ottaminen ja aina uuteen vaikeampaan haasteeseen tarttuminen toivottavasti pitävät oman mielen nöyränä pitkään.
Saan onnekseni hoitaa monenlaisia asiakastilanteita – kuitenkin purentalihasten toimintahäiriöiden, hengityksen epätasapainon ja niska-hartiaseudun vaivojen näytellessä isointa roolia. Tässä on varmasti tällä hetkellä isoin älykkyysloukun mahdollisuus, ainakin minkä itse tunnistan. On helppo ajatella, kuinka stressaantunut asiakas hengittää epätasaisesti ja puree hampaitaan tarpeettomasti yhteen – tähän osaan puuttua: saan siitä hyvää palautetta ja olen luonut omat skeemat, joiden mukaan toimia… kunnes mun pitää osata tunnistaa ne yksityiskohdat, jotka poikkeavat jo totutusta. Toivottavasti – näitä asioita tänne blogiinkin purkamalla – olen sitten hereillä, kun tilanne osuu kohdalle.
-Samuli
Ai se vitsi McGyverista?
No, ei sitä varmaan voi jättää kertomatta. Mähän sanoin että hävettää, mut itsepähän luet mun juttujani…
Ihmemies meni nakkikioskille ja pyysi kaksi nakkia. Myyjä antoi nakit, johon ihmemies totesi: “Mie en maksa näitä.” Johon myyjä vastasi: “No siehän ihmemies oot.”
Lähteet: Älykkyysloukku – David Robson 2019