Johdanto

Mulla on vuosia jo ollut missiona opetella pelaamaan tennistä, jostain syystä se on aina jäänyt suunnittelun tasolle, vaikka rohkeasti yleensä olen montaakin mailapeliä, kuten sulkkis, padel jne. Lähtenyt pelaamaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Tänä vuonna 2021 kuitenkin toteutin mun mission ja otin oikein muutaman tennistunnin saattelemaan mut lajin salojen pariin – ideana muuten mainio mikäli suunnittelet tennis harrastuksen aloittamista. Toistaiseksi viimeisellä ohjatulla tennistunnillani, opettaja intoutui kehumaan kuinka olen edistynyt ja saanut nopeasti kiinni mistä lajissa on kysymys. Opettaja kuitenkin muistutti heti perään, etten kuitenkaan saisi ylpistyä jotta kehittyminen ei ota taka-askelia. Kerroin hänelle, etten ole sen tyyppinen ihminen lainkaan. Eniten ehkä tätä asiaa kuvaa taannoinen asiakaskohtaaminen, jossa asiakkaani kommentoi häntä pitkään vaivanneen kiputilan helpotuttua että “oot sä kyllä ihmemies”, hämmennyin ja jostain syystä päätin kertoa hänelle vitsin McGyveristä…mm…tiedän. Hävettää muuten edelleen. Mietin koko illan, että jos hän ikinä enää palaa vastaanotolleni, lupaan, että heti kun joku järjestää kurssin, missä opetetaan ottamaan kehuja vastaan, ilmoittaudun heti.

Tunnustan oman lahjakkuuteni

Molemmissa tilanteissa – tottakai kehut hivelee itsetuntoa, ei sitä pidä kiistää, ego se on minullakin. Tunnistan ja tunnustan oman lahjakkuuteni omalle alalleni, kuitenkin se, että olenhan löytänyt ne ikäänkuin vahingossa auttaa pysymään nöyränä omalle rajallisuudelle ja sitä kautta myös olemaan – toivottavasti mahdollisimman pitkään – sortumatta tässä blogissa kuvaamalleni sudenkuopalle mitä tulee asiantuntijana toimimiseen. Oma taustani, perimä, tapa nähdä maailmaa auttaa tottakai omalta osaltaan myös olemaan nöyrä mitä ja ketä voin tai osaan auttaa ja se tosiasia, että ymmärrän oikein hyvin, että tämä on ainoa asiantuntijuuden muoto missä voin tuota kyseistä titteliä kantaa. Muuten olen erittäinkin keskiverto ellen jopa heikohko esimerkiksi erilaisia yleisälykkyyden muotoja vaativissa tehtävissä, kädentaitoja tai urheilullista suoritusta vaativissa tehtävissä.

Hollantilainen psykologi Adriaan de Groot on tutkinut erilaisten ihmisten lahjakkuutta ja huomannut sen toistavan tietynlaista kaavaa ja sitä kuinka laajamittainen harjoittelu voi muuttaa aivojen toimintaa pysyvästi joko huonoon tai hyvään suuntaan. De Grootin mukaan – vaikkakin tarkat prosessit on erilaisia taidosta riippuen – asiantuntija hyötyy valtavasti aivojen skeemakirjastosta jonka hän on huomaamattaan luonut omalle alalleen. Kirjaston avulla hän voi ikäänkuin automaattisesti erotella kuhunkin tilanteeseen kaikkein tärkeimmän tiedon kun tunnistaa taustalla olevat lainalaisuudet. Näin asiantuntija pystyy säästämään aivojen työmuistia ja toimimaan tehokkaasti. Esimerkiksi lontoolaiset taksikuskit on kuuluisia siitä kuinka he pystyvät hämmästyttävällä tavalla suunnistamaan kaupungin 25000 kadulla. Sen sijaan että he muistaisivat kaikki kaupungin kadut, ovat he rakentaneet erilaisia skeemoja joiden avulla he suunnittelevat reitin pisteestä A pisteeseen B väistellen ruuhkat ja etenemään nopeasti. Näin heidän ei jokaisen kyydin kohdalla tarvitse alkaa prosessoida koko kaupungin karttaa. Sama pätee huippulahjakkaisiin shakin pelaajiin, pelaajat ei suinkaan muista tai opettele jokaisen siirron mahdollisuutta erikseen vaan heillä on valmiina lukemattomia erilaisia skeemoja, miten peli voi edetä, joita heidän aivot alkaa syöttää välittömästi heidän nähtyä pelilaudan.

Lahjakkuuden huonot puolet

Kaikki tähän saakka lukeneet varmaan tunnistaa omassa ajatuksessaan vastaavia skeemoja, automaatioita joiden avulla toimii omalla alallaan tai harrastuksen parissa? Pelkästään kuulemalla jonkun oman alan ongelman, alat maalailla mielessäsi kuinka tuo ratkaistaan ja itseasiassa sinulla taitaa olla jo valmis malli jolla lähdet tilannetta purkamaan. Tehokasta..Mutta. Tämänkaltaiseen ajatteluun liittyy valtavia sudenkuoppia ja mitä isommista asioista on kyse, mitä ikäänkuin arvostetumpi asiantuntija, mitä haastavammissa tilanteissa sinua käytetään sen isommat voi myös vahingot olla. Kun tekemisestä tulee automaattisesti automaatiota. Eihän kukaan tahallaan omaa alaansa “liukuhihnalta” toteuta. Niin se vain tuppaa menemään, aivot luo jatkuvasti tapoja toimia, kaavoja joilla on mahdollista vapauttaa työmuistia, aina vain tehokkaammin ja tehokkaammin. Jos kaavaa ei tietoisesti rikota, todennäköisyys virheelle kasvaa samassa suhteessa kun asiantuntijan kokemus alalla. Liiallinen itsevarmuus ja omaan tietoon luottaminen kostautuu, kun ratkaistavassa asiassa onkin jokin yksityiskohta joka vie sen eri raiteelle kun asiantuntijan oletukset, toiveet sekä asenteet tapauksen tietoja kohtaan. Toimimalla automaationa – tehokkaasti kyllä – sokeuttaa aivot yksityiskohdilta, jotka jälkeenpäin tarkasteltuna voivat olla aivan ilmiselviä ja epäonnistuessaan voidaan vain hämmästellä kuinka kokenutkin asiantuntija on vaan ikinä voinut astua harhaan ja tehdä moisen virheen.

Näin kävi mm. FBI:n johtavalla sormenjälki tutkijalla Madridin pommi-iskuja 2004 tutkiessa. Nyttemmin ihan tavan tallaajankin silmin siinä tutkinnassa sivuutettiin aivan ilmiselvät todisteet jotka olisivat vapauttaneet teosta vangitun Portlandilaisen asianajajan jolla ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä koko iskun kanssa saatika että hän olisi edes käynyt koko maassa. Ensinnäkin teosta vangittiin ja oli jopa lähellä, että asianajaja olisi tuomittu kuolemaan, sormen jäljen perusteella, joka sattui muistuttamaan 15 muutakin sormenjälkeä. Asianajajan jäljille päädyttiin ilmeisesti hänen muslimiksi kääntymisen vuoksi, sekä tutkijoiden tulkittua asianajajan tyttären espanjankielen oppiaineen kotitehtävät matkustusasiakirjoiksi. Tämän lisäksi – vaikka sormenjälki olisikin ollut asianajajan – hänen olisi pitänyt pitää muovipussia josta sormenjälki löytyi, kahden sormen välissä joista toinen sormi ei ollut hänen kädestään. Kuulostaa aivan uskomattomalta, mutta kun asiantuntijat luottaa omaan ammattitaitoonsa, jutussa toistuu riittävästi valmiin skeeman pisteitä joiden mukaan suunnistaa, eikä erehtymiselle enää ole sijaa asiantuntijan kokemuksen arvostamisen vuoksi ja juttu näyttää ratkenneen jota kaikki tottakai toivoivat, voi seuraukset olla kohtalokkaat. Tällä kertaa – ja onneksi näin – espanjalaiset virkaveljet olivat enemmän kärryilla tilanteesta ja löysivätkin pian oikean tekijän joka pystyttiin sitomaan tekoon täysin ja asianajaja vapautettiin.

Vasta-alkajan mieli

”Asiantuntijan asenne, joka perustuu siihen mitä hän olettaa, toivoo ja onko hän kyseisenä päivänä hyvällä vai huonolla tuulella, vaikuttaa siihen miten hän tarkastelee tietoa. Aivojen toimintamekanismit eli kognitiivinen arkkitehtuuri joka tekee asiantuntijasta asiantuntijan on tuon asenteen suhteen erittäin haavoittuvainen” toteaa aivotutkija Itiel Dror. Nöyryys omaa ajattelua ja rajallisuutta kohtaan höystettynä ripauksella itsevarmuutta tekee asiantuntijasta asiantuntijan. Tottakai oma lahjakkuus kannattaa tunnistaa ja tunnustaa, sen varaan on hyvä rakentaa todellista asiantuntijuutta kun samalla muistaa, että erehtyminen on inhimillistä ja kuten voidaan todeta jopa odotettavaa. Pidän japanilaisen munkin Shunryu Suzukin ajatelmasta: ”Vasta-alkajan mielessä on monia mahdollisuuksia, asiantuntijan mielessä vain muutama.” Vasta-alkajan mielessä poikkeuksetta asuu aina valmiiksi nöyryys, asiantuntija joka väittää varmasti olevan oikeassa eikä keskustelulle ole sijaa – oli hän kuinka kokenut tahansa – voidaan todeta olevan sukeltanut syvälle asiantuntijuuden sudenkuoppaan tai tässä blogissa lähteenä käyttämäni David Robsonin Älykkyysloukku kirjan kuoppaan nimeltä “Asiantuntijuuden älykkyysloukku” ja poikkeuksetta edessä on hetkenä minä hyvänsä emämunaus.

Asiantuntijuuden älykkyysloukku

Olen varmasti itsekin ollut asiantuntijuuden älykkyysloukun reunalla taiteilemassa ellen jopa sinne pudonnut. Oman ammatillisen taipaleeni pituus on onneksi vielä sen verran lyhyt, että arki muistuttaa omasta rajallisuudesta säännöllisesti, sekä oma asenteeni ja mielenlaatu on nostanut minut tuosta älykkyysloukusta hyvinkin nopeasti pois jos sinne olen erehtynyt astumaan. Jatkuva uuden oppiminen, erilaisten näkökulmien huomioon ottaminen, aina uuteen vaikeampaan haasteeseen tarttuminen toivottavasti pitää oman mielen nöyränä pitkään.

Saan onnekseni hoitaa monenlaisia asiakastilanteita – kuitenkin purentalihasten toimintahäiriöiden, hengityksen epätasapainon ja niska-hartia seudun vaivojen näytellessä sitä isointa roolia. Tässä on varmasti tällä hetkellä isoin älykkyysloukun mahdollisuus, ainakin minkä itse tunnistan. On helppo ajatella, kuinka stressaantunut asiakas hengittää epätasaisesti ja puree hampaitaan tarpeettomasti yhteen – tähän osaan puuttua, saan siitä hyvää palautetta, olen luonut omat skeemat joiden mukaan toimia…kunnes mun pitää osata tunnistaa ne yksityiskohdat, jotka poikkeaa jo totutusta. Toivottavasti – näitä asioita tänne blogiinkin purkamalla – olen sitten hereillä, kun tilanne osuu kohdalle.

-Samuli

Ai se vitsi McGyverista?

No, ei sitä varmaan voi jättää kertomatta. Mähän sanoin että hävettää, mut itepähän luet mun juttujani…

Ihmemies meni nakkikioskille ja pyysi kaksi nakkia. Myyjä antoi nakit, johon ihmemies totesi: “Mie en maksa näitä.” Johon myyjä vastasi: “No siehän ihmemies oot.”

Lähteet: Älykkyysloukku – David Robson 2019

Share via
Copy link
Powered by Social Snap