Saan omassa arjessani paljon keskustella omista intohimon kohteista, asiakkaiden kanssa sekä kollegojen kanssa lisäkoulutuksissa, oppilaana ja myös nykyään kouluttajana. Yksi ehdoton suosikkini – joka tuskin minut tunteville tulee kovin suurena yllätyksenä – on ihmiskeho ja miksi se käyttäytyy tahtomattammekin, miten käyttäytyy. Mitä kehossa tapahtuu ja mikä saa tapahtumat aikaiseksi ja voiko niihin vaikuttaa, jos voi, niin miten? Minulla ei itsellä ole taitoa eikä resursseja tutkia asiaa, siksi olen äärettömän onnellinen eläessäni juuri tätä aikaa milloin kaikki maailman tieto on muutaman näppäimen päässä myös minun saatavilla. Oikeastaan tän päiväinen teksti mitä luet, liittyy myös tähän.

Huomiostamme kilpaillaan

Tämän päivän ihmisen arki olisi varmasti esi-isällemme hyvin kaaosmaista seurattavaa. Teemme jatkuvalla syötöllä pieniä päätöksiä, huomiostamme kilpailee eri lähteet omine tarkoitusperineen ja elektroniset laitteet piippaa ja vilkkuu ympärillä ja viestinnän välineet tuottaa informaatiota meille taukoamatta. Pohditaan vaikka teknologia kehitystä, se on niin nopeaa, että sen mukana pysyminen vaatii päivittäistä seuraamista, jos pidät vapaapäivän, olet huomenna jo pudonnut kyydistä. Oikeastaan jokainen ala vaatii sen, ns. Moniosaajia on meissä aina vähemmän ja vähemmän, jos haluat perehtyä yhteen asiaan hyvin, on auttamatta jätettävä muita asioita vähemmälle. Et ehdi millään seurata kaikkea muutosta mitä ympärillä tapahtuu. Mieti vaikka puhelinta ja sen kehittymistä. Kun Alexander Graham Bell keksi puhelimen vuonna 1876 hän tuskin osasi ajatella, että vain noin reilun sadan vuoden päästä ihmiset kävelee sellainen mukanaan kaupungilla. Saatika että tästä 20:n vuoden päästä pitelet sormillasi pientä näyttöä, otat samalla erittäin korkealaatuisia valokuvia ja jaat ne kaikkien nähtäville reaaliajassa. Siitä ei kulu kuin muutama vuosi niin vastaat puheluun napauttamalla rannekelloasi. 150 vuotta kehitystä ja puhelin sen varsinaisessa merkityksessään on jo lähestulkoon isossa osassa maapalloa hävinnyt kehittyneemmän teknologian tieltä.

Kehitys kehittyy, mitä sitten? Meille nykyihmisillehän tällainen on arkipäivää. Vai miltä tuo sinun korvaasi kuulostaisi? Ihan perus juttuja. Jos tuon vähän perspektiiviä tähän nykypäivän kehityksen vauhtiin. Mietitään ihmisen tiettävästi ensimmäistä valmistamaa työkaluksi luokiteltavaa esinettä, kivestä muotoiltua lyömäesinettä – alkukantaista kirveen kaltaista välinettä. Osaatko sanoa kuinka kauan tästä meni siihen, että osasimme rakentaa veneen? Kaksi ja puoli miljoonaa vuotta. Kirveestä veneeseen kului kaksi ja puoli miljoonaa vuotta. Siinä välissä opimme tekemään tulen ja kokkaamaan sillä. Tässä edellä voisi hyvin olla lueteltuna ihmisen innovaatioiden huippukohdat tuolta ajanjaksolta – niin siinä onkin, mutta ei pelkästään huippukohdat vaan ihan kaikki kohdat mitä saimme aikaiseksi. Kaksi ja puoli miljoonaa vuotta… (1.)

Nykyihmisellä on enemmän aikaa kun koskaan ennen

Kun tätä edellisen kappaleen tekstiä pureskellaan ja mietitään sitä tosiasiaa, ettei meidän keho ole juurikaan muuttunut metsästäjä-keräilijä ihmisestä siihen nähden mitä esimerkiksi teknologia siinä rinnalla on. Rakastan kaikkea tietoa mitä ihmisen kehityksestä on saatavilla ja peilaan sitä aina omaan päivittäiseen työskentelyyni. Miten ja mistä me ollaan lähdetty ja mikä meidät lajina on tuonut siihen mitä olemme tänä päivänä. Pidän ajatuksesta, että mitä lähemmäs pääsemme mielemme arjessa tuota metsästäjä keräilijää, sitä rauhallisemmaksi,  autuaammaksi ja terveemmäksi se meidät tekee. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, en tarkoita että meidän pitäisi asua kallionkolossa, taistella sapelihammastiikeriä vastaan ja hankkia ruokamme keräämällä marjoja ja saalistamalla paljain käsin peuroja. Nykyihmisellä on enemmän aikaa kun koskaan ennen. Vaikka meidän arki tuntuu kiireiseltä, meillä on ”ruuhkavuodet” ja minuuttiaikataulut, silti fakta on se, että arkisiin perustarpeiden täyttämiseen meillä kuluu vähiten aikaa kun koskaan. Nykyaika mahdollistaa sen. Mutta koska meillä on myös eniten huomiostamme kilpailevia asioita, että voimme rauhoittua ja päästä lähelle metsästäjä-keräilijän mieltä, on se tehtävä tietoisesti. Tietoisesti luovuttava antamasta huomiota jatkuvasti, tietoisesti kieltäydyttävä reagoimasta sitä hamuaviin tahoihin, tietoisesti vähennettävä ärsykkeitä. Mitään faktaahan ei ole, että metsästäjä-keräilijä on ollut onnellisempi kun tämän päivän ihminen. Voimme vain nykytiedon valossa olettaa niin.

Ennen oli kaikki paremmin

Meillä on yksilöinä kaikilla varmasti erilainen kyky hallita informaatio- ja ärsyketulvaa. Toiset sietää sitä enemmän kun toiset. Fakta on jokatapauksessa se, että meidän aivot tarvitsee hetkiä jolloin ne ei vastaanota uutta informaatiota, ne tarvitsee riittävästi levollista unta jonka aikana ne järjestelee niihin vastaanotettua tietoa. Vaikka meillä yksilöinä onkin paljon variaatiota miten nää prosessit toteutuu, niin jokaisen aivot ne hetket tarvitsee jotta ne pysyy terveinä. Kukaan tuskin väittää vastaan, kun sanon, että ei niin hyvää ettei pahaakin. Siihen nähden, kuinka paljon meillä on keinoja pitää yhteyttä, kuinka lähellä me toisiamme asutaan vrt. Vaikka sata vuotta sitten ja kuinka paljon meillä on virikkeitä, on erittäin kummallista että nykyihminen kokee esimerkiksi yksinäisyyttä enemmän kun koskaan. ”Ennen oli paremmin”. Ei ollut, valitettavasti ei pidä paikkaansa. Enemmän ihmisiä saa käydä koulua kun koskaan ennen, väkivallan määrä vähentynyt vähentymistään, rasismi, seksismi ja naisiin kohdistuva väkivalta on harvinaisempaa kuin koskaan ennen. (Haluan tässä kohtaa mainita, että em. asioiden kanssa on syytä edelleen tehdä päivittäin töitä ja saa luvan myös vähentyäkin ja hävitäkin ihan kokonaan.) Äärimmäinen köyhyys on harvinaisempaa kun koskaan aiemmin, sodat on pienempiä ja harvinaisempia, eliniän odote on korkeampi kun koskaan ennen jne. (2.) Ymmärsit pointin.

Ei ihme että hampaita vähän purraan

Mikä meistä tekee sitten onnettomampia ja yksinäisempiä kun ennen? Ollaanko me tiedostavampia näistä tunteista? Yhtä vastausta tuskin on, mutta omaan arkeen tämän ajatuksen tuomalla, löydän yhteyden edellisten kappaleiden kaltaiseen kehitykseen ja käytökseen. Maailma ympärillämme kehittyy niin valtavaa vauhtia, että sen seuraaminen herkeämättä ei anna hetkeäkään aivoillemme rauhaa. Saamme kaiken informaation välittömästi kun sen tarvitsemme ja vaikka emme tarvitsisikaan. Olo siitä, että koko ajan tapahtuu jotain omalta kannaltamme merkittävää on läsnä jatkuvasti – vaikkakin se olo on kuitenkin valitettavasti virheellinen. Se on ympäristön ja teknologian luoma illuusio. Jos haluat rauhoittua ja tästä informaatiotulvasta ulos, on se tehtävä tietoisesti irroittautumalla. Kun tarkastellaan pelkästään hyvin lyhyttä ajanjaksoa 2000-2020, miten yhteydenpito, teknologia ja informaation tuottaminen on kehittynyt, ei ole ihme että vähän hampaita purraan. Mulla on tapana tuoda pitämissäni lisäkoulutuksissa hierojille esiin tän blogin kaltaisia asioita, jonka jälkeen yhdessä pohdimme onko purentaelimistön toimintahäiriöiden oireet lisääntynyt räjähdysmäisesti vai olemmeko vaan oppineet tunnistamaan niitä paremmin. Vastaus on varmasti että molempia, missä suhteessa, jää toistaiseksi arvoitukseksi.

Kognitiivisten voimavarojen vapauttaminen

Musta on surullista myöntää, mutta olen valitettavasti menettänyt osan otteestani esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Olen tämän asian kanssa ennenkin paininut, onko sitä syytä tuoda julki ollenkaan. Olen ennenkin kertonut kuinka tietoisesti olen luopunut jo aiemmin vaikka iltapäivälehtien lukemisesta tai vähentänyt joidenkin sosiaalisen median kanavien käyttöä tarkoituksella. Miten tää lopullinen otteen menettäminen tapahtui? En osaa vastata, tulinko kerralla vanhaksi, enkä tarkoita että automaattisesti fyysinen ikä toisi haasteet teknologian tai joidenkin aplikaatioiden käytölle, mutta käytän sitä tässä luomaan mielikuvan siitä mitä kävi. En osaa enää käyttää facebookia, joka kerta kun avaan sen, tuntuu että se on päivitetty niin etten löydä sieltä esimerkiksi yritys profiilin julkaisutyökaluja, yrittäjänä olen tottunut käyttämään sitä niin, että varaamallani sosiaalisen median päivitys ajalla, teen päivitykset ja ajastan ne haluamalleni ajalle julkaistavaksi. Facebookin käyttö oli muuttunut liian sekavaksi, se tuottaa haluamattani silmilleni liikkuvaa kuvaa, alati vaihtuvia mainoksia ja huomiotani vaativia toimintoja niin vinhaan tahtiin, että saan siitä fyysisiä oireita. En löydä sieltä enää tarvitsemiani julkaisutyökaluja ja menetän hallinnan tunteen sillä se syöttää omasta mielestään minua kiinnostavia asioita luettavakseni joiden kiinnostavuudesta en valitettavasti ole ihan samaa mieltä sen kanssa. Jos haluan jotain ulos, tuottaa se valtavan tuskan sekoilessani eri työkaluissa aplikaation sisällä. Milloin olen aina väärällä profiililla julkaisemassa tai julkaisu livahtaa milloin tarinaan, milloin uutisiin, milloin johonkin eri ryhmään – olisin vain halunnut kertoa yritykseni profiilissa, että mulla olis vapaa aika maanantaina..en onnistunut, julkaisu oli henkilökohtaisen profiilini seinälläni jonka huomasin vasta illalla.. Vuonna 2020 tein radikaalin ratkaisun, lopetin lopullisesti facebookin ns. Viihdekäytön. Mun aivot ei enää taivu siihen, siitä oli tullut liian nopea tai mun aivoista liian hitaat. Mun oli tehtävä valinta, jos haluan vaatia aivoilta keskittymiskykyä esimerkiksi iltaisin kun mulla on tapana lukea usein myös tietokirjallisuutta – joka vaatii multa keskittymiskykyä ihan erilailla kun teksti ei olekaan ihan niin lennokasta – on samaan aikaan mahdotonta tuottaa niille päivän aikana keskeytyksetöntä ärsykettä ns. alati aihetta vaihtavalla tiedolla. Kun aivot opettaa siihen, ne alkaa myös vaatia sitä. Keskittymiskyky kärsii eikä lopulta riitä edes elokuvan katsomiseen ilman SoMen selaamista. Toki siitä olisi hassua ja turhaa syyttää yksinään facebookia, tai syyttää ylipäätään ketään muuta kun itseäni, mutta halusin tarkoituksella tehdä elämästäni hitaampaa, tämä oli yksi niistä keinoista. Kun rauhoitan uneni iltaisin ja laitan työkoneen ja puhelimen pois hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, koen rauhallisuutta, halusin tätä tunnetta lisää elämääni.

Lopulta vuoden viimeisellä kolmanneksella tein vielä uuden päätöksen. Luovuin sosiaalisen median ”viihde”käytöstä kokonaan vapaapäivinä*. (*Vapaapäivä = päivä jolloin en ole fyysisesti ns. Rahaa yritykselle tuottavassa työssä. Mutta esim. tämäkin blogi syntyi tällaisena ns. vapaapäivänä ja se syntyi ilman ponnisteluita, hyvällä fiiliksellä, koneella joka ei ollut kytketty nettiyhteyteen.) Sosiaalinen media käsittää mun tapauksessa myös kaikki muut viestinnän keinot paitsi puhelut. Tää on mun tapa pudottaa itseni lähelle tuota metsästäjä-keräilijää – yksi niistä hyvistä – halusin vapauttaa kognitiivisia voimavaroja. Rakastan omaa työtäni, enkä kestä sitä ajatusta etten enää voisi opiskella siihen liittyviä asioita tai suorittaa sitä korkealla tasolla oman keskittymiskykyni puutteen vuoksi. Olin tuskastunut, kuinka vähäiseksi mun keskittymiskyky oli käynyt. Musta oli todella turhauttavaa, etten voinut keskittyä lukemiseen, piirtämiseen, soittamiseen tai edes elokuvan katsomiseen. Aluksi ns. ”Some lakko” oli erittäin hankalaa, mieli halusi jatkuvasti avata eri sosiaalisen median kanavat, mitähän uutta siellä olisi tällä kertaa, jos ihan vähän vilkasen mitä ne seuraajat on tällä kertaa päivittäneet. Sovellukset tuotti erilaisia tapoja kiinnittää huomiota, lopulta jopa sähköpostiviestein ”sinut mainittiin julkaisussa”, ”olet merkitty kuvaan joka julkaistiin eilen”, vaikka olin kytkenyt sähköposti ilmoitukset pois, eikä tällaisia julkaisuja tai merkintöjä lopulta todellisuudessa ollut tapahtunut – huomiostani kilpailtiin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi enää mobiilidatan kytkeminen pois päältä näinä kyseisinä vapaapäivinä. Pidän erilaisen sisällön tuottamisesta ja kuluttamisestakin valtavasti, mutta sisällön laadun sekä tuottavuuden kannalta toivon näiden em. Valintojen palvelevan mun itseni lisäksi mun tuottaman sisällön kuluttajaa, vaikkakin mun eri sosiaalisten medioiden kanavien näkyvyys laskee niiden aktiivisuuden vähennyttyä. Se on se hinta minkä yrittäjänä maksan, niin se algoritmi pelaa.

Maapallo pyörii, riippumatta meistä lajina

Mieti hetki, kaikki mitä ympärillämme on, markkinatalous, rahajärjestelmät, ammatit, valtiot, rajat, uskonnot, kellonaika, asuntolaina, omaisuus jne. Jne jne. On kaikki meidän ihmisten aikojen saatossa yhteisesti keksimää ja yhdessä sopimaa mielikuvituksen tuotetta. Kaikki mikä meille tänä päivänä tuottaa merkityksellisyyttä elämässä* (*Ja se on tottakai hyvä asia!) olet silti olemassa ilmankin niitä. Maapallon pyöriminen, puiden kasvaminen, veden virtaaminen, säiden vaihtuminen, ne ei ole riippuvaisia markkinatalouden olemassa olosta, kaikki tää on siis olemassa riippumatta meistä ihmisistä lajina, vaikka ihminen rahajärjestelmineen katoaisi maapallolta, puut jatkaa kasvuaan, eläimet jatkaa elämistään ja säät vaihtumistaan. Jos tunnet riittämättömyyttä, kiirettä, stressiä, tyytymättömyyttä, työelämän painetta – on se vain meidän yhteisesti sovituista asioista. Sen syihin on mahdollista vaikuttaa, samanlailla kun ne asiat me ollaan aikojen saatossa keksitty. Ilman meitä lajina, ne asiat ei automaattisesti ole olemassa. Olispa siistiä jos ne vaan tois merkitystä elämään mutta ei veis sitä siitä pois.

Lähteet:

  1. Luomiskertomus, Henri Hyppönen 
  2. Kaikki menee päin helvettiä, Mark Manson
Share via
Copy link
Powered by Social Snap