Samuli Sairiala https://samulisairiala.fi Erikoistunut hierontaterapeutti Wed, 02 Sep 2020 09:18:00 +0000 en-US hourly 1 https://wordpress.org/?v=5.5.3 https://samulisairiala.fi/wp-content/uploads/2018/05/cropped-SamuliSairiala_menulogo-32x32.png Samuli Sairiala https://samulisairiala.fi 32 32 Onnellisuus blogi https://samulisairiala.fi/onnellisuus/ https://samulisairiala.fi/onnellisuus/#respond Mon, 13 Jul 2020 09:35:44 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=797 Mitä on onnellisuus? Onnellisuutta on hyvin vaikea mitata tai määrittää mitä se on. Suomalaiset on tutkitusti maailman onnellisin kansa kaksi kertaa peräkkäin (v.2018 ja 2019). Mun mielestä tässä on pieni mutta.  Olipa kerran YK:n teettämän onnellisuus tutkimuksen ongelma – kysymysten asettelu – Howstuffworksin mukaan nimittäin jo kysymysten erilainen asettelu muuttaisi merkittävästi tutkimuksen lopputulosta. Erilaisella kysymysten […]

The post Onnellisuus blogi appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Mitä on onnellisuus?

Onnellisuutta on hyvin vaikea mitata tai määrittää mitä se on. Suomalaiset on tutkitusti maailman onnellisin kansa kaksi kertaa peräkkäin (v.2018 ja 2019). Mun mielestä tässä on pieni mutta. 

Olipa kerran YK:n teettämän onnellisuus tutkimuksen ongelma – kysymysten asettelu – Howstuffworksin mukaan nimittäin jo kysymysten erilainen asettelu muuttaisi merkittävästi tutkimuksen lopputulosta. Erilaisella kysymysten asettelulla painottaen konkreettisten tunteiden tuntemista onnellisin maa olisi ollut vuonna 2019 Kolumbia, joka nyt löytyy sijalta 43. YK:n tai tutkijoiden osoitteleminen sormella kuitenkin on turhaa ihan jo koska mitä väliä? Mutta ei tälle tutkimukselle juurikaan voi laskea painoarvoa. Howstuffworksin huomio kertoo ehkä enemmän siitä kuinka vaikea onnellisuutta on mitata. Tutkimus kertoo enemmänkin siitä kuinka tyytyväisiä olemme omaan elämäämme kysymysten osa-alueella mitattuna, mutta onko se kuitenkaan ihan sama kuin olla onnellinen? Suomalaisten elämää vaanivat uhkakuvat on hyvin pieniä verrattuna isoon osaan muuta maailmaa ja suurimman osan kansalaisista perustarpeet on tyydytetty. Takaako se kuitenkaan onnellisuutta? Voisi kysyä myös, onko ”olla elossa” sama asia kuin ”elää”? Teoriassa ja kielen ymmärtämisessä on, mutta entä merkitys puheessa?

Että voimme jatkaa aiheen parissa on meidän pystyttävä määrittelemään onnellisuus tän tekstin ajaksi. Kirjassaan Ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari käytti asteikkoa yhdestä kymmeneen määritellessään onnellisuutta. Käytämme tätä samaa seuraavalla tavalla: Tälle asteikolle meidän pitäisi nyt pystyä asettamaan itsemme. Kaikilla meillä on varmasti se iloinen tuttava, joka on jopa ärsyttävyyteen asti positiivinen, hänen mielialansa asettuisi tälle asteikolle välille 6-10. Kun hän kaatuu alaspäin mennessään portaissa, on hänen onnellisuus tasonsa kuusi, tekee kipeää, häntä harmittaa mutta hänellä on jo ajatus olemassa ”olinpas minä nopeasti alhaalla”. Suurimman osan ajastaan hän on numero kahdeksan, hyvällä tuulella eikä uhraa ajatuksiaan elämän nurjalle puolelle, isoja vastoinkäymisiä kokiessaan hän käy tasolla kuusi, josta nousee jo hyvin piankin tasolle seitsemän, josta asenteensa ansiosta takaisin omalle tasolleen. Hyvä aamukahvi saa jo hänet olemaan tasolla yhdeksän. Taas jos asettaisimme tälle asteikolle vaikka jonkin taiteilijan, joka ammentaa luovuutensa tuskasta, rakkauden menettämisestä ja maailman pahuudesta, asettuu hän varmasti numeroiden 1-5 väliin. Voimme vaan arvailla mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen päätyy numeron yksi tasolle liian pitkäksi aikaa. Suurimman osan ajastaan hän taiteilee numeroiden 2-3 välissä ja kokee välillä jopa heräämisen uuteen päivään vastenmieliseltä. Saatuaan teoksensa valmiiksi, riippuen omasta tyytyväisyydestä tähän teokseen on hän julkaisu tilaisuudessa tasolla neljä tai jopa viisi muutaman rommikolan jälkeen, hetken. Hän harvoin saa tämänkaltaisia teoksia valmiiksi, tai on niihin ylipäätään tyytyväinen vaikka saisikin, myöskin hän, asenteensa vuoksi.

Mututuntumalla ison osan Suomalaisista asettelisin tälle asteikolle välille 3-7. Näillä ihmisillä mielialan heilahtelu on varsin maltillista ja oikein hyvällä musiikkikeikallakin he tyytyvät naputtamaan jalallaan maata musiikin tahtiin asettuen tällöin onnellisuus asteikolla noin numeron kuusi tienoille. He lähtevät keikalta kuitenkin hyvissä ajoin ennen kun orkesteri lopettaa, sillä siellähän voi olla ruuhkaa ja ruuhkassa he asettuvat asteikolla hyvin alas, jopa numeron kolme nurkille. Aamulla pitää kuitenkin taas herätä töihin, asettuen asteikossa numeron neljä onnellisuuteen, jossa he pysyvätkin suurimman osan ajastaan. He ovat asettaneet lyhyen ajan tavoitteet selvitä työviikosta viikonloppuun, jolloin voi riehaantua asettuen asteikolla numeron viisi onnellisuuteen, hetkeksi, koska kohta on kuitenkin taas sunnuntai ja edessä häämöttävä työviikko painaa mieltä. Pitkän ajan tavoite on elää kesälomasta kesälomaan, haaveilla lottovoitosta ja elää aina kohti sitä seuraavaa kesälomaa. Loman alkaessa nautitaan numeron kuusi arvoisesti kun loma alkaa kellokortilla, mutta sitten mielessä on kuitenkin tekemättömät puutarhatyöt ja kohtahan se lomakin jo loppuu, joten loppuloma menee asteikolla heilahdellen 4-5 onnellisuus tasossa. Vettäkin sataa perkele, käytiin Rodoksella, mutta ei sieltäkään saanut edes kunnon kahvia, vanha kaupunki oli hieno mutta ei tarvi sinnekään enää mennä, merikin oli ihan liian sininen.

Mitä onnellisuus siis on? Onnellisuus on yksilön kyky tuntea sitä.

Halusin olla onnellinen

Mihin itse asettaisit itsesi tällä asteikolla? Meidän asettuminen asteikolla on hyvin yksilöllistä. Tämä johtuu siitä, että onnellisuuden tunteeseen mitä pystymme kokemaan vaikuttaa niin moni asia. Pohjimmiltaan se on meidän kehon kemiaa. Dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia – mielihyvähormoneita. Niiden tuotantoon kuitenkin vaikuttaa geenit, kokemukset, ympäristö, vireystila, fyysinen kunto, sairaudet jne. Lukematon määrä eri asioita. Esimerkiksi teini-iässä koetut hyväksytyksi tulemisen paineet, miten ne on silloisessa yhteisössä otettu vastaan, ulkopuolelle jäämisen tunne, turvattomuus jne. Ovat hyvin merkittävässä roolissa miten jatkossa voi tuntea onnellisuutta ja kuinka uskaltaa nauttia elämästä. Onnellisuuden tunnetta voi toki oppia ja kovalla työllä myös vaikuttaa omaan asteikkoonsa.

Jos asettaisin viiden vuoden takaisen itseni tälle asteikolle, sanoisin että olisin 3-6. Suurimman osan ajasta olin neljä. Eihän kuulosta kovin hyvältä elämänlaadun kannalta? Noin viisi vuotta sitten olin niin tyytymätön elämääni, että päätin olla tienhaarassa josta oli kaksi tietä, toinen tie oli tasainen, suora ja helppokulkuinen. Tiesin että se veisi minua tasaisesti tällä asteikolla 3-4 välillä turvallisesti kohti..no ei yhtään mitään – mutta saisin olla elossa. Toinen tie oli hyvin kuoppainen, todennäköisesti vaikeasti kuljettava ja se mihin se vie oli täysi mysteeri, mutta sen päässä kajasti mun mielestä pieni valo, jonka jollain tavalla luotin vievän mut tuolla asteikolla korkeammalle. Kuinka korkealle ja jaksanko sittenkään kulkea tuota tietä koko matkaa, en silloin vielä tiennyt. Päätin kuitenkin valita jälkimmäisen vaihtoehdon, mulla ei ollut hävittävää, en nimittäin kaikesta siihen asti – ulkopuolelta mitattuna – saavuttamastani huolimatta olisi halunnut jatkaa numeroiden 3-4 välissä enää päivääkään.

Halusin olla onnellinen. Halusin sitä enemmän kuin mitään muuta.

Luopuminen on askel muutokseen

Pohditaan yhdessä seuraavaa: Suomalaiset on lottohullua kansaa, me unelmoidaan jatkuvasti valtavasta määrästä rahaa ja osa jopa pettyy lauantaisin, kun voittoa ei taaskaan tullut. Jos asetat itsesi edellä kuvatulle onnellisuus asteikolle, mietit että onnellisuus onkin todellisuudessa, kuten sanoin, meidän kehon kemiaa. Tämä huomioon ottamalla, pohdit voittavasi lotossa. Jos olet asettanut itsesi asteikolla esimerkiksi numeroiden 3-7 väliin, niin lottovoitto toisi sinulle näin ollen tason seitsemän, eikö niin? Saattaisit oikein paljon voittamalla käydä arvonnan jälkeen numerossa kahdeksan. Kun onnellisuus kerran on kehon kemiaa, dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia, ei näillä hormoneilla ole kuitenkaan minkään valtakunnan hajua siitä että voitit juuri lotossa. Kehosi kokee onnellisuutta ja tuuttaa näitä hormoneja nyt saman verran kun siellä musiikkikeikalla ollessasi ystävien seurassa hyvässä jurrissa, vaikka tilisi saldo oli huomattavasti matalampi verrattuna siihen kun voitit lotossa. Jos vielä olet suurimman osan ajasta viettänyt asteikolla numeroiden 4-5 nurkilla, on hyvin todennäköistä, että pian voittamisen jälkeen olet siitä huolimatta samoissa numeroissa, jos et ole sisäistänyt mitä onnellisuus on. Vitutuksen aihe on ainoa mikä muuttuu.

Onnellisuus ei ole rahaa, ei omaisuutta, ei lottovoitto, eikä kesäloma. Nämä on vain osa keinoista saada keho tuottamaan mielihyvähormoneita, on totta että rahahuolet on merkittävässä osassa laskemaan onnellisuustasoa tällä asteikolla, mutta jos olet numeroiden 4-8 välissä ei nekään laske tasoa numeron neljä alle. Tästä kulmasta katsottuna onnellisuus tutkimuskin näyttää kohtalaisen hölmöltä. Perustarpeiden tyydyttäminen ja tyytyväisyys elämään ei silti välttämättä nosta meidän onnellisuustasoa asteikon ylärajalle, eikä rikkaudet ja omaisuus tee sitä myöskään. Vaikka edellä mainitut asiat on keinoja saada tuottamaan keho mielihyvähormoneita, ei ne samaan aikaan kuitenkaan takaa niiden tuotantoa. On paljon helpompiakin tapoja saada keho tuottamaan onnellisuushormoneita ja vaikka melkein joka päivä, kun ymmärrämme mitä onnellisuus on. Yleensä jotain kohti eläminen tai jatkuva jonkin asian tavoittelu tässä yhteydessä ei lopu kun tavoite saavutetaan. Matkalla on jo tullut ja tulee uusi tavoite, joka mitätöi vanhan ja taas aloitamme alusta. Emme koe onnellisuutta tässä tietyssä tavoitteessa, koska se ei enää merkitse mitään. Tapa elää jotain kohti ikäänkuin kroonistuu, opimme jatkuvasti tavoittelemaan jotain. Aivan kun juoksisimme oman varjomme perässä, vaikka meidän kannattaisi pysähtyä ja kääntyä, niin varjo alkaa seurata meitä. 

Onnellisuuden kokeminen voi olla jo paljon pienempiä asioita, eikä välttämättä mitään käsin kosketeltavaa. Onnellisuus on myös sen sisäistämistä, että se on sinussa sisällä. Enää pitää vain saada keho tuottamaan sitä. Yleensä jo tämän ymmärtäminen saa sen tekemään niin. Äläkä säikähdä, elämästäsi saattaa matkalla kadottaa merkityksen monikin asia, mitkä olet ajatellut tuottavan sinulle onnellisuutta. Uskalla reippaasti vain silloin luopua niistä. Luopuminen on ensimmäinen askel muutokseen, mikäli siis oma onnellisuutesi lisääminen vaatii muutosta.

Miksi onnellisuuden tunteminen on niin vaikeaa?

Jos kerran Suomalaisten perustarpeet on tyydytetty ja tulkitsemme YK:n tutkimusta niin, että Suomalaiset on tyytyväisiä elämäänsä ja ainakin jos katsomme kaikkea mitä meillä on, on syytä myös näin olettaa, niin miksi emme silti tunne onnellisuutta? Tapaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä, toisilla on täysin epäreilu määrä vastoinkäymisiä elämässään takana, mutta he saattavat olla siitä huolimatta hyvin iloisia kun taas ihmiset joilla ulkoisesti arvioituna on kaikki mitä voisi ikinä toivoa, romahtaa kiukuttelemaan ihan pienestäkin vastoinkäymisestä. Tämä kontrasti on hyvin mielenkiintoinen ja todistaa nää mun väittämät ainakin näiden ihmisten kohdalla todeksi. 

Meillä on tapana kiukutella kassajonossa, liikenteessä, kadulla, ravintolassa tarjoilijalle ja ylinopeudesta pysäyttävälle poliisille. Tässä viimeisessäkin esimerkissä olemme itse ajaneet ylinopeutta, pysäyttävä poliisi taas on saattanut juuri tulla kolaripaikalta missä ylinopeuden vuoksi auton alle saattaa olla jäänyt pieni lapsi. Nyt kiukuttelemme ihmiselle, joka yrittää turvata toisten lasten turvallisuuden josta me vähät välitämme, ”pysäyttäisit oikeita rikollisia” saatamme kommentoida. Toisaalla äärimmäisessä köyhyydessä elävä ihminen saattaa olla aivan onnensa kukkuloilla saadessaan potkia jalkapalloa, jossa ei välttämättä ole ilmaa tai se ole edes pyöreä. Nämä kaikki johtuu siitä, että onnellisuus ei ole ulkopuolelta hankittava asia.

Meidän tyytymättömyys elämään, jatkuva onnellisuuden tavoittelu ymmärtämättä kuinka sen voisi saavuttaa ajaa meitä jatkuvasti tästä näkökulmasta katsottuna väärään suuntaan.

Enhän voi tokikaan syyttää pelkästään yksilöä, enkä myöskään halua sanoa, että emme saisi kiukutella kun kiukuttaa, mutta jos pahantuulisuus estää olemasta onnellinen, kyllä arvomaailma on silloin pielessä. Paitsi jos haluat elää pahantuulisena ja kiukkuisena. Mutta tämä olikin blogi onnellisuudesta. Kyllähän tämän päivän elämä ja taloudellisen menestymisen ihannointi on kateutta ja stressiä nostattavia asioita. Nämä molemmat on omiaan myös pilaamaan mahdollisuuden tuntea onnellisuutta. Printtimedian ja sosiaalisen median luomat paineet on heti nuoresta pitäen valtavia joiden mukana nuoret kasvaa. Itse kasvoin aikuisiällä käyttämään sosiaalista mediaa ja hieman ikäisiänikin jäljessä. Minulle tuli suurena yllätyksenä, kun jossain vaiheessa uutisoitiin Instagramin olevan eniten ahdistusta aiheuttava sosiaalinen media. Olin pitänyt sitä hyväntuulisena, kauniita kuvia sisältävänä mediana, jonka feediä pystyn itse hallitsemaan mitä näen. Uutisoinnin mukaan kuitenkin täydelliset kuvat vähäpukeisista atleettisista vartaloista ja siisteistä kodeista aiheutti eniten ahdistusta. Ymmärrän, että sovellukset suunnitellaan toimimaan niin, että ne koukuttaa käyttäjänsä. Ne ovat minutkin koukuttaneet, en kuitenkaan tunne ahdistusta selaamalla instagram feediä. Onko ahdistuksen syy siis sovelluksen tuomat paineet vai meidän ymmärtämättömyys siitä, ettei atleettinen vartalo, siisti koti tai kallis auto ole tae onnellisuudesta. Onnellinen ihminen tuskin on kovin ahdistunut?

Kateuskin on meissä sisällä, se ei ole toisen omistama auto, atleettinen vartalo tai siisti koti. Käytämme energiaa miettimällä kuinka hieno auto Pekalla on tai kuinka atleettinen vartalo Pirjolla on sen sijaan että selvittäisimme paljon Pekan auto maksaa, kuinka sellaisen voisi itse saada tai lähtisimme treenaamaan Pirjon kanssa. Nämäkään eivät toki tuo onnellisuutta, olemme vasta tavoite vaiheessa, sen sisäistäminen voi toki muuttaa tavoitteita. Voi ollakin, kun tarkemmin ajattelet asiaa, et enää haluakaan samanlaista autoa kun Pekalla tai atleettista vartaloa kun Pirjolla. Itseasiassa välität enää paskat Pekan autosta, ajat mieluummin vanhalla Corollalla ja nautit runsaasta vapaa-ajastasi koska Pekkahan on helvetti aina töissä. Atleettisen kropan sijaan haluatkin sittenkin kaikinpuolin toimivan kehon joka voi hyvin mahdollisimman pitkään, sitäpaitsi se salilla junttaaminen on mielettömän tylsää. Tajuat, ettei atleettinen vartalo tai kallis auto olekaan ainoat keinot kokea onnellisuutta.

Olemme tämän päivän maailmassa niin vieraantuneet siitä mikä meidät todellisuudessa tekee onnelliseksi, että sen ympärille on pystytty rakentamaan kokonainen uusi liiketoiminnan muoto valmennuksineen, luentoineen ja onnellisuudesta kertovine blogeineen. Haemme jatkuvasti nopeilla ratkaisuilla tietä onnellisuuteen milloin mitäkin kautta. Mistä olemme naapurille kateellisia tai mihin emme ole tyytyväisiä, lähdemme sitä hampaat irvessä tavoittelemaan nopeasti hinnalla millä hyvänsä hetkeksi. Kunnes ehkä luovutamme ja aloitamme taas uudelleen myöhemmin jollain muulla tapaa kun aikaa kuluu. Ymmärrys siitä mitä onnellisuus on, loistaa poissaolollaan. En väitä, ettei onnellisuutta voi kokea tällaisen lyhyen ratkaisumallin avulla, mutta itse ratkaisumalli ei sitä tuo eikä toisaalta sen tehottomuutta todista, vaikka et löytäisikään juuri sinun onnellisuuttasi sitä kautta.

Estämme itse itseämme tuntemasta onnellisuutta. Keskitymme niin lujaa siihen mitä meillä ei ole, ettemme huomaa mitä meillä jo on.

Mitä ne muutkin nyt ajattelee?

Meidän tapana on olla hyvin huolissaan siitä mitä muut ajattelee. Onnellisuuden kannalta olisi paljon olennaisempaa olla huolissaan siitä mitä me itse ajattelemme. Onnellisuuden kannalta tärkeää on myös ymmärtää ettemme voi jatkuvasti olla onnellisia, sen hyväksyminen että elämä ei ole pelkkää tähtipölyä ja glitteriä on paljon tärkeämpää kun tavoitella jatkuvaa tähtipölyä ja glitteriä. Mark Manson kirjoitti kirjassaan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan syvästi katkeroituneensa kun hänen tyttöystävä jätti hänet. Kunnes hän ymmärsi, että jättäminen tuntuu juuri niin pahalta kun hän itse ajattelee sen tuntuvan. Se on kylmä fakta. Vastoinkäymiset elämässä harvoin murehtimalla paranee. Ne tuntuu juuri niin pahalta kun ajattelemme niiden tuntuvan. Vastoinkäymisiä kohdatessa on tervettä surra, murehtia ja pahoittaa mielensä. Elämä kuitenkin jatkuu ja aika kuluu, haluttiin me tai emme. On kuitenkin hyvä tiedostaa omat tunteet, ne on meidän ajatusten seurausta ja ihan normaaleja sellaisia. Kuten onnellisuuden tunnekin.

Meillä on vahva ajatus siitä mitä muut ajattelee. Totuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajastaan ihmiset ajattelee itseänsä. Silti pelkäämme omien toimiemme jostain syystä aiheuttavan sen, että muut alkavatkin ajatella meitä. Tämähän on hauska paradoksi, käytämme itse aikaamme siihen, että mietimme mitä muut meistä ajattelee meidän omien toimien seurauksena. Eli ajattelemme itseämme ja kuvittelemme että muutkin ajattelevat itsensä sijaan meitä. He kuitenkin hyvin todennäköisesti ajattelevat myös itseänsä tai että mitä sinä ajattelet heistä. Jos mietit tarkkaan, niin kuinka paljon itseasiassa sillä on lopullisen asian kanssa merkitystä mitä muut sinusta ajattelee? Paljonko esimerkiksi edellä kuvattu Pekka pystyi vaikuttamaan siihen mitä hänestä ajattelit kun hän kurvasi uudella autollaan pihaan? Muiden ajatteluun sinusta vaikuttaa ennen omaa tekemistäsi heidän kokemukset, ympäristö, vireystila, tilanteen havainnointi, näiden perusteella muodostettu näkemys, just name it – lukematon määrä eri asioita. Et lopulta voi vaikuttaa kovinkaan paljoa, jos ollenkaan. Jos olet kohtelias ja ystävällinen muille, ei kannata tuhlata energiaa miettimiseen mitä muut ajattelee.

Kyllä minä tiedän!

Kyllä minä tiedän, turhaan sinä tässä minulle paasaat! Eikö niin, suurin osa näistä sanoista mitä olet tähän asti lukenut löytyy miljoonista eri lähteistä, osa varmaan toisten keittiön tapetista tai olohuoneen seinätaulusta. Ennen tekoja, ne on ainoastaan sanoja. Kaikkihan me tiedetään miten laihdutetaan, mistä sitten johtuu että 1/3 kansasta on ylipainoisia? Olemme kuuroja näille sanoille. Etsimme vain ratkaisuja, jotka tukevat jo meidän ajattelua, jos joku kertoo että stressitasot laskee luonnossa kävelemällä, niin etsimme niin kauan että löydämme iltapäivälehdessä julkaistun uutisen ”tutkimuksesta” jonka mukaan sohvalla makaaminen tekee saman. Otsikko riittää, meidän ei tarvitse lukea koko juttua tai tutustua lähteeseen. Tiedämme, että stressi ei lähtenyt sohvalla makaamisesta, mutta kun en nyt vaan jaksa lähteä sinne metsään, niin googletan itselleni selityksen. Sitäpaitsi jos tutustuisin aiheeseen, saattaisi sen takaa paljastua täysin virheellisen informaation antava klikkiotsikko ja paljastuisikin ettei sohva itseasiassa poista stressiä lainkaan.

Lopulta stressikuorma on niin valtava, että päätämme kuitenkin noudattaa tätä meille annettua ohjetta, toki salaa ja pahalla päällä. Ajamme autolla metsän reunaan, astumme polulle seisomaan ja mietimme ”no vittu, no nyt mä oon täälä metsässä, ei rauhoita saatana yhtään.” Sen jälkeen julistamme kuinka huonosti meillä itsellämme toimii tämän kaltaiset neuvot.

Kuunteleminen ei onnistu, koska olemme jo päättäneet mitä sanoa. Tiedämme itse paremmin ja muut on väärässä. Mielipiteitä ei ole vaan on minä ja ne toiset jotka on väärässä. Vaikka seinätaulussa keittiössä lukisi, että metsä rauhoittaa, et usko edes taulua koska olet päättänyt niin johonkin kokemusperäiseen havaintoon nojaten. Metsähän ei itsessään poista stressiä, eikä se ole edes metsän tehtävä. Metsän vaikutus perustuu ihmisen fysiologiaan, aivomme ymmärtää mitä näemme. Puissa suhiseva tuuli ei katkaise ajatustamme kuten piippaava saapuva sähköposti tekee. Yksinkertaiset värit, jotka ei vilku, eikä vaihda muotoaan sekunnin välein eikä ajatus sinkoile SoMe päivityksestä toiseen. Metsässä ärsykkeet on vähissä, äänet ja informaatio on yksinkertaista – helppoa käsitellä. Kun tiedostamme ajattelumme, voimme saada metsästä voimaa tuntea onnellisuutta. Mitä näen metsässä? Mistä tiedän, että tuo puu on mänty? Mitkä on sen tunnusmerkit ja mistä olen ne oppinut? Jos joku kysyy huomenna mitä näin metsässä, niin mitä vastaan? Onko sillä väliä tunnistinko männyn oikein? Miten päädyin että se on mänty eikä esimerkiksi kataja? Tuntuuko männyn juuri kengän pohjan läpi jalkapohjassa? Entä miltä juuri tuntuu? Onko tämä itseasiassa tämän männyn juuri laisinkaan? Mistä voisin päätellä että tämä on tämän kyseisen männyn juuri? Palaa hetkeen, pohdi metsää, miltä metsä vaikka tuoksuu tai kuulostaa? 

Mutta ethän sinä tietenkään sinne metsään mene, koska se on mielipiteesi ja sitä myöten totuus. Mikä itseasiassa on mielipide? Mielipide on kokemusperäiseen ajatteluun, ympäristöön ja havainnointiin perustuva yksilön näkemys jostain asiasta. Onko mahdollista, että eriävän mielipiteen esittänyt henkilö saattaa olla muodostanut oman mielipiteensä omaan kokemukseen perustuen, omiin ympäristöihinsä ja havainnointiin nojaten? Onko mahdollista, että teillä on erilaiset lähtökohdat muodostaa mielipide? Onko toisen mielipide silloin väärä tai onko oma mielipiteesi enemmän oikea vaikka ette ole samaa mieltä? Jos kuuntelet tarkasti, tarkastelet avoimen kriittisesti mistä johtuu että olet itse muodostanut tällaisen mielipiteen entä mitkä on eriävän mielipiteen vahvuudet omaan kokemukseesi nojaten ja ehkä mahdolliset faktat sen taustalla? Olisiko jopa oman elämänlaadun ja onnellisuuden kannalta järkevää tarkastella vielä kerran omaa mielipidettä? Voisiko omassa ajattelussa olla tilaa sille, että olette molemmat tahoillanne oikeassa, teidän ei tarvitse olla samaa mieltä eikä edes ymmärtää toisianne, mutta onnellisuuden kannalta on olennaista hyväksyä se tosiasia että olette eri mieltä. Miten näet SoMe myrskyt ja Twitter riidat eriävien mielipiteiden esittäjien kesken? Kuinka niihin käytetty aika kului? Onkohan riitelijät tahoillaan onnellisia? Onko sillä lopulta mitään väliä mitä joku toinen on mieltä?

Entä kuinka onnelliseksi se meidät tekee, että toitotamme omaa mielipidettä ilman järkevää kriittistä keskustelua? Et voi hetkessä edes järjellä perustella vääräksi toisen elämän mittaisen kokemuksen perusteella muodostamaa mielipidettä. Ainakaan jos ette molemmat ole valmiita kyseenalaistamaan omaa ajattelua. Se johtuu siitä, että hänen mielessään sun perustelu on aivan yhtä järjetön, kun sun mielestä hänen perustelu. Katsotte asiaa aivan eri lähtökohdista.

Tapa ajatella

Edellisen perusteella, onko se mitä luet ja minä nyt oikeassa? Ei välttämättä, mutta ei se tarkoita että olisin myöskään väärässä. Tämä on mun mielipide ja näkemys onnellisuudesta omaan kokemukseen, havainnointiin, geeniperimään ja pohtimisen ajankohdan vireystilaan perustuva mielipide ja hankitun tiedon tulkinta onnellisuudesta.

Epäselväksi mulle on vielä jäänyt sellainen asia mikä tekee meille sen, että tämän päivän trendi on ajatella niin monimutkaisesti. Kyselin joskus omassa SoMessa, olisiko sinulla aikaa irrottaa päivästä yksi tunti itsellesi. Tulokset oli huolestuttavat jo hyvin pienellä otannalla ja iso osa vastanneista vastasi, ettei millään irtoa tuntia. Heillä on kuitenkin ollut aikaa roikkua SoMessa sen verran, että päätyi vastaamaan tähän kyselyyn. Toki ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että jos on aikaa roikkua SoMessa, on aikaa esimerkiksi irroittaa se tunti. Mutta kuulen usein esimerkiksi vaikka asiakkailta jutellessamme kummastelua siitä, kuinka aikani riittää tehdä kaikki mitä teen. ”Sulla on varmaan aina kiire” on hyvin yleinen oletus…joka on muuten täysin väärä. Ei mulla ole ikinä kiire. Kiire ei itsessään ole olemassa. Kiire on mun itselleni luoma tila ja aika negatiivinen sellainen. Ajatuksissa kiire tekee meille tunteen ettei aikaa ole. Ehdin kuitenkin roikkua joka päivä Iphonen mukaan Instagramissa melkein tunnin. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että ei Instagramissa roikkumisessa mitään vikaa ole ja varsinkin sitä markkinointi tarkoituksessa käyttävänä yrittäjänä sen demonisointi omassa blogissa olisi typerää. Mutta:

Jos mietit, saatko itsesi kiinni ajattelusta että sinulla on kiire tai jopa siitä että olet kertonut muille että olet hyvin kiireinen. Meillä on esimerkiksi puhelinkeskusteluissa tai työelämässä hauska tapa kertoa kuinka kiire meillä on, se saattaa alkaa jo puhelinlinjan auetessa kysymyksellä ”Moi, onks paha, onko kiire?” Mitäs jos luopuisit tästä kokonaan? Vastaat kysyttäessä, että ”ei, ei ole kiire.” On paljon tekemistä, mutta ei, olen aikataulusta hieman myöhässä mutta ei mulla ole kiire. Ehdit varmasti, sitä paitsi voitko asialle mitään ajattelemalla että sinulla on kiire? Saatko menetyt minuutit takaisin ajattelemalla että sinulla on kiire. ”Ei tässä enää kannata kun kohta pitää jo lähteä” sanot ja nappaat puhelimen käteen, avaat facebookin ja selaat vartin face feediä. Teet tämän noin neljä kertaa päivässä, “no mä vilkasen nopsaan onks mitään uutta päivitystä.” Jos laitat tällaiset hetket ylös ja katsot kuinka monta minuuttia päivästä kului. Voisiko näissä hetkissä olla vaikka puolet sellaisia, minkä voisi käyttää toisella tapaa? Tottakai se face feed pitää myös selata, mutta vaikka puolet ajasta? Eikö niin että aika usein kun selaat feediä, ei sinne ole ehtinyt edes ilmestyä mitään uutta.

Kuten aiemmin kirjoitin, onnellisuutta voi tuntea missä vaan, myös esimerkiksi liikenneruuhkassa. Se ei ole paikasta, ajasta tai taloudellista tilanteesta riippuvainen, kuten jo tiedämme. Jos facebook feedin selaaminen tekee sinut onnelliseksi, on se kannattavaa, mutta harvalle se meistä sen tekee. Sille on oma paikkansa, eikä mikään yksittäinen asia, myöskään SoMe selaaminen meiltä onnellisuutta vie, mutta tämänkaltainen ajattelu, jossa käytämme sen hetken eri tavalla voi viedä meitä lähemmäksi sitä, että koemme onnellisuutta useammin päivän aikana. Meillä on hienoja käsitteitä näille hetkille myös olemassa kuten carpe diem, elä hetkessä, downshiftaus – ja kaikki on muuten ihan täyttä paskaa. Mielipiteeni, toki ehkä hieman kärjistettynä, mutta tekemällä hetkessä elämisestä käsitteen mitä suorittaa saattaa suorituskeskeisillä ihmisillä kumota koko hyvän ajatuksen. Ihan tavallinen elämä – on parempi käsite hetkessä elämiselle. Näin se asia on, jos suurin osa ihmisistä ei löydä onnellisuutta omasta arjesta jota elää, niin vähiin käy ne hetket kun saa olla onnellinen. Hetkessä eläminen on hyvin suositeltava tila elää jatkuvasti, ei minkään carpe diem projektin tai downshiftaus systeemin ajan, vaan ihan koko loppuelämän ajan, ilman sen suurempaa keskittymistä juuri tähän yksittäiseen tilanteeseen minkä voin nimetä muodikkaasti.

Elä hetkessä

Tiesitkö, että ihminen on tiettävästi ainoa eläin joka pystyy huolehtimaan ja stressaamaan asioista jotka tapahtuu joskus tulevaisuudessa, tai ei välttämättä tapahdu ollenkaan? Hetkessä eläminen ei tarkoita sitä, että ei voisi sitoutua pitkäkestoisiin projekteihin tai elää kunnianhimoisesti tavoitellen jotain suurta. Hetkessä eläminen ei myöskään tarkoita sitä, että pitää pystyä tältä istumalta lähtemään vuodeksi Aasiaan reppureissaamaan. Onko sinulla pieniä lapsia tai lemmikkieläin? Jos katsot pientä lastasi tai lemmikkiäsi ja jäät siihen hetkeen, mieti paljonko hän tällä hetkellä murehtii huomisesta? Lapsesi voi toki kiukutella koska hänellä on nälkä, eikä välttämättä ole kovin onnellinen itse sillä hetkellä, mutta hän kiukuttelee koska hänellä on nälkä, nyt. Nyt hän sitten syö, eikä hänellä enää ole nälkä. Seuraavaksi hän saattaa kiukutella koska pitää mennä nukkumaan, mutta ei hän kiukuttele nukkumaan menosta ennen kun on sen aika, eikö niin? Ja vaikka kiukuttelisi, on todennäköinen syy se että hän on jo väsynyt tai nälkäinen, juuri nyt, tällä hetkellä. Hän on onnensa kukkuloilla minuutti ennen totaalista raivokohtausta. Ei hän mieti Fröbelin palikoiden keikalla kesken keikan, että kohta ollaan sitten ruuhkassa, nyt pitää lähteä, hän tanssii tohkeissaan sutsi satsia paskat välittämättä vaikka kohta kökötetään autossa. Hän elää hetkessä, vaikka ei hän pysty lähtemään reppureissaamaan Aasiaan nyt heti. Hetkessä elämisen taito voi olla ja onkin eri asia kun sitoutua vaikka työprojektiin puoleksi vuodeksi. Ne on kaksi eri asiaa, voit suunnitella elämääsi tai pitkäkestoista projektia ja silti tuntea onnellisuutta ja elää hetkessä. Sitäpaitsi hetkessä eläminen voi olla helpompaa kun on jo valmiit suunnitelmat olemassa.

Ota mikä tahansa hetki päivästä ja jätä esimerkiksi se SoMe selaaminen, miksikö? Kirjoitin aiemmin kysymyspatterin minkä voit kysyä itseltäsi metsässä. Kun jätämme SoMe selaamisen ja sinne päivittämisen #carpediem #downshiftaus, niin meiltä jää pois ajattelu ”no nyt se naapurin Sirpa on taas salilla, kun mun pitäis sinnekin ehtiä ja ompa Seppo-enolla siisti olohuone ja kun mun pitäis siivoamaankin ehtiä, mutta kun ja mutta kun…voi ei miltä tää kuva nyt näyttää, saanko tykkäyksiä tarpeeksi, kun pitäis aina keksiä jotain nasevaa…” Kysymyspatteri auttaa keskittymään hetkeen, siihen hetkeen kun olet metsässä tai autossa ruuhkassa. Aivojemme ärsykkeet ja huolehtimisen aiheet on vähissä, emme vastaanota nyt uutta tietoa vaan käymme läpi vanhaa ja annamme aivojen levätä. Kaivelemme muistilokeroita, käymme läpi reittejä mitä pitkin metsään liittyvä tieto on jäänyt muistilokeroihin. Käymme läpi sitä hetkeä missä elämme. Tätä on hetkessä eläminen, ei se ole sen kummempaa. Voit elää hetkessä paikasta ja ajasta riippumatta, älä katso tulevaisuuteen äläkä murehdi mennyttä, älä sitä mitä toiset tekee tai päivittää SoMeen. Jos odotat linja-autoa, miltä pysäkillä haisee? Mistä haju voisi johtua? Mistä tiedät sen? Mitä pysäkillä on mahdollisesti tapahtunut aiemmin ja mistä niin päättelit? Millainen ilma on ja minkälaisia tunteita se herättää sinussa, mistä nämä tunteet johtuu? Paistaako aurinko, eikö olekin ihanaa? Sataako vettä, eikö olekin mielettömän happirikas sää? Aivan mielettömän siistiä! Itseasiassa ei mua kiinnosta enää yhtään onko Seppo-eno siivonnut, tää pysäkki on paljon mielenkiintoisempi ja ei vitsit, nyt sain muuten ihan järkyttävän hyvän idean miten ratkaisen sen ongelman töissä!!! Mahtavaa, en malta odottaa kun kerron pomolle tästä! Kun keskityt ja toimit järjestelmällisesti, ajatukset eivät sinkoile ja se vapauttaa kognitiivisia voimavarojamme. Aivot saa rauhassa järjestellä tietoa ja tunteita kun emme jatkuvasti tuuttaa sinne uutta tietoa mitä naapurin Sirpa tai Seppo-eno teki tunti sitten.

Päätösten aika

Jos koet ettet ole onnellinen on syytä olettaa ettet ole ihan tyytyväinen kaikkeen elämässäsi. On totta, että jotkut asiat on olemassa tai tehtävät suoritettava, halusimme sitä tai emme. Ajattelun tiedostamisella ja pääsemällä hetkeen kiinni, tyytymättömyyttä aiheuttavat asiat tai tehtävät ei välttämättä tunnukaan niin epämiellyttäviltä tai huomaat, että niistä on turha murehtia nyt, koska ne tapahtuu tai pitää tehdä joskus myöhemmin. Tehtävien priorisointi ja aikatauluttaminen selkeyttää myös tätä kuviota.

Sitten on olemassa ne asiat mihin voimme vaikuttaa. Tulet huomaamaan, että pystyt vaikuttamaan yllättävän paljonkin. Hetkeen tarttuminen kannattaa, ajattelun tiedostamisella voit huomata esimerkiksi SoMen seuraamisen aiheuttavan itsessäsi tyytymättömyyttä. SoMen seuraamisen lopettaminen tai vähentäminen onkin vielä pienien asioiden muutos. Se tuskin vaatii isoja pohdintoja, ainoastaan lujaa tahtoa. Itseasiassa ensimmäinen päätös minkä itse koen oman elämäni suunnan muutoksessa oli iltapäivälehtien lukemisen lopettaminen. Niiden negatiivinen sisältö vaikutti heikentävästi elämäni laatuun, tajusin että kannan koko maailman tuskaa harteillani lukiessani uutisia ja olen pahalla päällä, uutisten negatiivisuus nosti kehossani huolta joka vaikutti sen hormonitoimintaan lisäten stressiä. Ei hyvä. Seuraava askel oli tiettyjen SoMe sovellusten ja sisältöjen vältteleminen. Päätösten ei tarvitse olla isoja, mutta tyytymättömyyden muuttaminen vaatii päätöksiä. Joskus riittää että oppii nauttimaan ja arvostamaan mitä jo on, se on päätös jo sinällään ja iso päätös onkin. Jos ei pysty elämään onnellisena ja nauttimaan elämästä, pitää asioita muuttaa, jos haluaa että jokin on toisella tavalla sen tekeminen samalla tavalla ei auta. Muutos saattaa vaatia myös isoja uhrauksia, eikä niitä päätöksiä tehdessä tiedä välttämättä onko luopuminen oikea ratkaisu. Pienistä päätöksistä on helpompi lähteä liikkeelle, kun niiden mukana hetkessä elämisen taito alkaa lisätä tyytyväisyyttä elämään, intuitio alkaa toimia paremmin ja saat varmuutta myös isoihin päätöksiin.

Olen päässyt työni ja oman tarinani puolesta puhumaan muutoksesta ja käymään esimerkiksi ammatinvaihtoa koskevia keskusteluita. Yleisin ajatus on se, että halutaan mutta ”ei mun nyt enää tällä ikää kannata”. Se mikä on erikoista, olen saman lauseen kuullut niin 25 vuotiaan kun 62 vuotiaan ihmisen suusta ja kaikkea tältä väliltä. Kysynkin aina, miten niin ei kannata? Jos et ole tänään tyytyväinen sun huomiseen päivään, niin miksi sitten et pohtisi mitä asialle voi tehdä, tänään kuitenkin huomista on vielä jäljellä kaikki 24 tuntia. Jos olisi mahdollista muuttaa loppuelämäsi onnellisemmaksi mitä se on nyt, niin mitä merkitystä sillä on, paljonko sitä on jäljellä, kun sitä kerran on vielä jäljellä? 

Kyllä elämästä kannattaa nauttia silloin kun sitä on jäljellä. Sen jälkeen se on nimittäin myöhäistä.

Ajattelun synty

Oletko kuullut tai jopa itse sanonut lauseen joka alkaa ”mä vaan oon tällainen…”? Oletko koskaan pohtinut, miten niin? Mistä johtuu että olet vaan sellainen mikä olet? ”Mä vaan oon tällainen stressaaja!” Eli odotas, ymmärsinkö nyt oikein, kun synnyit, niin jos sinulta vastasyntyneenä olisi voinut kysyä että oletko stressaaja, niin olisit vastannut että ”joo mä oon tällainen stressaaja”. En jaksa uskoa että kukaan syntyy stressaajaksi. On totta että ympäristö, kokemukset, kasvatus, koti, geenit ja lukematon määrä muita asioita tekee meistä sellaisen mitä olemme tänä päivänä. Mutta eikö niin, että jos nämä asiat ovat tehneet meistä sellaisen mitä olemme nyt, niin ne voivat tehdä meistä myös toisenlaisen, mikäli osa tai suurin osa niistä muuttuu? Eli olemmeko tulevaisuudessa samanlaisia, jos alamme tietoisesti muuttaa näitä asioita mitkä vaikuttaa siihen millaisia olemme? Mitä jos et olekaan vaan sellainen, ainoastaan ajattelet olevasi? Ajatteluun vaikuttaa toki myös asiat mille emme itse mitään voi kuten geenit, mutta jos muutamme kaiken minkä pystymme muuttamaan, jää niiden asioiden – mihin emme voi vaikuttaa – osuus vaikutuksista pienemmäksi, eikö niin? Ihmislaji on kykenevä oppimaan uutta, tämä ei muuten ole mielipide. Se on fakta. Oletko sanonut joskus esimerkiksi ”en osaa yhtään piirtää/laulaa/soittaa”, okei selvä uskon, mutta kysyn sinulta: Paljonko harjoittelit ennen kun tulit tähän lopputulokseen? On totta, että lahjakkuutta on erilaista, eikä pelkästään harjoittelemalla voi tulla uudeksi Picassoksi, mutta yksinkertaisia sarjakuvia oppii varmasti harjoittelemalla piirtämään ja sehän on oikein hieno ja arvostettava taito jo. Et varmasti opi pelkästään harjoittelemalla ajatteluasi niin paljoa että päätyisit munkki- tai nunnaluostariin zen-tila guruksi, joka elää niin murto-osa sekunti hetkessä, että saa oman säikähdysreaktion kiinni tajuamalla ettei ole mitään hätää vaikka hänen korvan juuressa laukaistaisiin ase hänen tietämättään. (Tarina muuten kertoo, että tällainen guru on olemassa.) Arjessa onnellisuuden kokeminen ei tällaista taitoa vaadikaan. Ihan perus sarjakuvapiirtäminen ja hetkessä minuuttien tarkkuudella riittää, riittää oikein hyvinkin.

Kun halutaan muutoksia, meillä on tapana jäädä niitä odottamaan. Odottamaan jotain suurempaa voimaa tai eteen putoavaa tilaisuutta ja haaveilla siitä. Ikävä totuus vain sattuu olemaan se, että kukaan muu ei sinulle onnellisuutta tuo kun sinä itse, kukaan ei ole lopulta kiinnostunut sinun onnellisuudesta yhtä paljon kun sinä itse. Jos mietitään esimerkiksi omaa terveyttämme, sinulla on jokin vaiva ja menet siitä lääkärin vastaanotolle. Kerrot vaivasi ja lääkäri tutkii sinua noin 2-3 minuuttia, tekee tämän ja kertomasi perusteella jonkin päätelmän ja antaa oman diagnoosin. Hän tekee sen saman noin 40 kertaa päivässä. Mitä luulet, kumpi teistä on kiinnostunut lopulta oikeasti sinun terveydestäsi siellä lääkärin huoneessa? Olet yksi muiden joukossa ja hieman tekstiä lääkärin tietokoneen näytöllä. Sama koskee onnellisuutta. Tottakai läheisesi toivovat sinulle hyvää ja varmasti he haluavat että olet onnellinen, mutta lopulta kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Mitä enemmän odotamme muilta, sitä suurempi todennäköisyys meillä on pettyä.

Kaikki on vastuussa omasta onnestaan

Jos haluat jotain pysyvää muutosta, kaikki lähtee omasta halusta. Jos mukana ei ole se kaikkein suurin voima – oma halu, mikään muu ei elämäsi suuntaa muuta. Sillä mikä se motivaatio taustalla on, ei ole väliä. Ihminen on todella mukautuvainen ja sitkeä laji, se pystyy selviämään aivan äärimmäisissä olosuhteissa. Kun löydät oman halun, pystyt itse muuttamaan elämäsi suuntaa. Olen erittäin allerginen sille, kun joissain elämäntapa tai yrittäjyys valmennuksissa sanotaan ”voit olla mitä vaan kun tarpeeksi haluat”, koska se ei pidä paikkaansa. Et voi olla mitä vaan. Elämäsi suunnan voit silti muuttaa, voit saavuttaa omalla mittarillasi jotain todella suurta, jos tarpeeksi haluat. Itse en usko, että mikään ulkopuolinen mittari lopulta riittää motivaattoriksi kun halutaan muuttaa jotain pysyvästi. Raha, hieno auto, kalliit vaatteet jne. En jaksa uskoa, että nämä riittää. Kun ihminen pääsee kiinni hetkeen, löytää oman ajattelunsa, niin nämä on mahdollisesti siinä mukana tulevia asioita. Ne on kauniita ja niiden avulla voi myöskin tuntea onnellisuutta, mutta alkuperäiseksi motivaattoriksi niistä lopulta tuskin on tai niin kun aiemmin kävimme läpi ne ei onnellisuutta yksinään tuo ellet ymmärrä mitä onnellisuus on. Tiedätkö miksi? Rahaa voi olla aina enemmän, aina tulee se hienompi auto ja aina valmistetaan ne kalliimmat vaatteet. Kerron tähän liittyen lyhyen tarinan, tarina on tosi.

Tuttavani on töissä paikassa, jossa tehdään autoihin pikahuoltoja aikaa varaamatta. Hän on poikkeuksellisen taitava omassa työssään, erittäin pidetty asiakkaiden keskuudessa ja työntekijänä. Eräänä päivänä paikalle kurvasi kalliilla avoautolla oletettu mieshenkilö. Mies murisi autostaan, että takavalo pitää vaihtaa. Tuttavani ohjasi miehen peruuttamaan autoa hallin ovelle, niin vaihto varmasti onnistuu. Miehen peruutettua hän nousi autosta ja alkoi sättiä tuttavaani, hän kovaan ääneen epäröi tuleeko työstä mitään ja arvostella ilkein sanakääntein tuttavani ammattitaitoa (huom. Työtä ei ollut vielä aloitettu, peräluukku oli vasta avattu, koska valo oli tarkoitus vaihtaa sitä kautta.). Tämän sättimisen ohessa mies tokaisi ”vittu mä vaihtaisin ton itekki”. Tuttavani otti rauhallisesti auton peräluukun kahvasta kiinni ja sulki sen, jonka jälkeen sanoi miehelle että tämä on hyvä ja vaihtaa sen sitten itse. Ole hyvä ja siirrä autoasi, jotta seuraava pääsee halliin, tuttavani pyysi. Mies siirsi, poistui hetkeksi jonka jälkeen palasi paikalle, huuteli autosta ilkeyksiä tuttavalleni kuinka tämä on väärässä paikassa töissä, ei osaa töitään ja itseasiassa yritys jossa tuttavani on töissä on myöskin ihan syvältä perseestä. Tuttavani katseli ja kuunteli miehen touhuja sivusta. Häntä alkoi hieman säälittää. Tuttavani jatkoi töitään ja antoi miehen huudella ulkona.

Eikö olekin surullinen tarina? Mietitkö miksi tuttavani ei käskenyt miestä painua helvettiin ennen kun kääntää hänen pään talviaikaan? Ei hänen tarvinnut, häntä säälitti miehen elämä, se oli selkeästi kuitenkin fysiologisten faktojen perusteella arvioituna ehtoo puolella ja mies ei selkeästi vieläkään osannut siitä nauttia. Hän oli ostanut kalliin auton, mutta ei ehkä ikinä ollut sisäistänyt mikä elämässä tekee onnelliseksi, hänellä ei ollut sillä hetkellä muuta kun se auto ja palanut takavalon polttimo. Hän purki omaa pahaa oloaan muihin ihmisiin täysin ilman syytä. Hänen on täytynyt olla todella onneton. Pitää vain toivoa, että mies on saanut jossain välissä edes nauttia omasta elämästään, se voi olla ainoa laatuaan.

”Mitä enemmän olemme riippuvaisia mielestämme ja mitä vähemmän tunnemme olevamme kotona sydämessämme, sitä riippuvaisempia olemme elämämme kumppaneista. Sitä vähemmän myös rakastamme heitä. 

Mitä enemmän meillä on mielen odotuksia, sitä enemmän odotamme kumppaneiltamme. Mieli arvostelee, toivoo, uskoo, vertailee, kilpailee, puskee, manipuloi ja unelmoi. 

Se, ettei elämä tarjoakaan meille sitä mitä odotimme, saa meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi, mustasukkaisiksi, alempiarvoisiksi, rauhattomiksi, epätoivoisiksi ja hulluiksi.”

Voimaa hengityksestä -Devapath 

Oma elämänkatsomukseni on sellainen, että olen täällä tämän yhden kerran. Vaikka en omassa elämässäni kadu mitään, sanotaan että siitä reilut 15 vuotta olisi voinut käyttää myös toisellakin tapaa, toisaalta ilman sitä ajanjaksoa olisin tuskin tässä tilanteessa tällä hetkellä. Kun itse teen itseni onnelliseksi, enkä odota muiden tekevän, on oma onnellisuuteni rakennettu tukevammalle kivijalalle. Kaikki on vastuussa omasta onnestaan. Mun onnellisuus ei saa olla riippuvainen muista ihmisistä. Näin en odota, vertaile, kilpaile enkä manipuloi, voin vilpittömästi nauttia yhdessä muiden kanssa meidän yhteisestä onnellisuudesta ja olla vieläkin onnellisempi.

-Samuli

The post Onnellisuus blogi appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
https://samulisairiala.fi/onnellisuus/feed/ 0
Hyvinvointia hengittämällä https://samulisairiala.fi/hengitys/ https://samulisairiala.fi/hengitys/#respond Thu, 04 Jun 2020 15:12:40 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=782 Edellisessä blogissa kirjoittelin miten voit vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Sen viimeinen kohta käsitteli hengitystä ja hengitysharjoituksia. Palaan tässä blogissa aiheeseen ja kysymyksiin miksi ja miten hengitys liittyy nukahtamiseen sekä hyvinvointiin – jos ei lasketa siis sitä että ilman hengitystä me alamme voida pahoin hyvin pian hengityksen lopettamisesta, toki nukahdamme hyvinkin nopeasti. Aloitetaan tekemällä pieni hengittämiseen […]

The post Hyvinvointia hengittämällä appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Edellisessä blogissa kirjoittelin miten voit vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Sen viimeinen kohta käsitteli hengitystä ja hengitysharjoituksia. Palaan tässä blogissa aiheeseen ja kysymyksiin miksi ja miten hengitys liittyy nukahtamiseen sekä hyvinvointiin – jos ei lasketa siis sitä että ilman hengitystä me alamme voida pahoin hyvin pian hengityksen lopettamisesta, toki nukahdamme hyvinkin nopeasti.

Aloitetaan tekemällä pieni hengittämiseen liittyvä testi.

Hengitystesti

  1. Istu rennosti, mutta hyvässä ryhdissä. Hengittele omaan tahtiin normaalia hengitystäsi.
  2. Älä pidätä hengitystä tai yritä tavoitella jotain tiettyä lukua tai ennätyksiä. Tämä ei ole kilpailu vaan ainoastaan informaatiota sua itseäsi varten.
  3. Laita kello laskemaan 60 sekuntia
  4. Jatka hengittelyä, laske hengitykset minuutin ajan niin että: Sisään + ulos = 1. Hengitys. Montako kertaa hengitit? Merkkaa luku ylös, kerron kohta miten tulosta tulkitaan.

Hengitysharjoitukset – kappale edellisestä blogista

Hengitysharjoitukset. Tiesitkö, että me voidaan hengittämällä aktivoida meidän palautumisesta huolehtivaa parasympaattista hermostoa, mutta myös nostaa kehon aktiivisuutta aktivoimalla meidän sympaattista hermostoa? Käytännössä tämä toimii siten, että rauhallinen syvä hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa ja kiivas pinnallinen hengitys sympaattista hermostoa. Stressitilassa hengitystiheys kasvaa ja siitä tulee pinnallista. Oletko yrittänyt kiinnittää siihen huomiota? Jos tietoisesti hengitätkin näissä tilanteissa oikein rauhallisesti, nenän kautta oikein syvään ja pidennät ulos puhallus vaihetta, mitä tapahtuu? Muistatko mun blogin ”tarina minusta” jossa kerroin opetelleeni vaikuttamaan koejännitykseen? Koejännitys on myös stressitila. Pieni lyhyt aikainen stressi on hyväksi ja se parantaa suorityskykyä mm. Fyysisissä ponnistuksissa mutta! Mitä kehossa tapahtuu kun syke nousee ja se siirtyy ns. Valmiustilaan? Keho alkaa tulkita lähestyvää vaaraa, vaara on meille edelleen tänäkin päivänä fyysinen joko pakenemista tai taistelua vaativa tila. Tähän keho myös reagoi. Se alkaa ajaa alas pakenemiseen ja taisteluun tarpeettomia toimintoja, jotta energiaa riittää juoksemiseen, lyömiseen, puremiseen ja kaikkeen hengissä selviämiseen. Näihin tarpeettomia toimintoja on mm. Muisti, ruoansulatus, looginen ajattelu. Hengittämällä rauhallisesti, nenän kautta syvään, pystytään rentouttamaan kehoa ja muuttamaan sen hormonitoimintaa. Rentoutunut keho tuottaa serotoniinia, dopamiinia, endorfiinia jotka on mielihyvähormoneja sekä oksitosiinia joka lievittää ahdistusta ja pelkoa. Hormonitoiminta muuttuu hyvinvointia tukevaksi ja kehon aineenvaihdunta paranee. Samalla keho ja mieli rauhoittuu ja nukahtaminen helpottuu.

Hengitystiheys

Meillä on olemassa päätelmä, että nykyihminen on kaikesta ympärillä olevasta hyvinvoinnista huolimatta stressaantuneempi kun esi-isänsä. Mitään faktaa tai mittaria meillä ei ole olemassa, mutta kaikesta päätellen on syytä olettaa että näin kuitenkin on. Onnellisuutta on toki hankala mitata. Me teemme päivässä jopa 2-3 tuhatta pientä päätöstä, kun keski-ajalla ihminen teki 2-3 tuhatta päätöstä koko elämänsä aikana. Kun nyt tätä taustaa vasten tarkastellaan mitä hengityksestä on kirjoitettu ajan saatossa, niin 100 vuotta sitten ihmisen hengitystiheydeksi on kerrottu 6-9 kertaa minuutissa, 20 vuotta sitten hengitystiheydeksi on kerrottu 12-14 kertaa minuutissa ja 2019…hengitystiheydeksi on kerrottu 15-20 kertaa minuutissa (1)…voi meitä.

Hengitystestin tulokset

Selasitko tuloksiin ilman, että maltoit lukea edelliset kappaleet? Hyi! Vähän malttia! Tosin itse olisin tehnyt aika varmasti ihan samanlailla, joten Samuli, eteenpäin. Sitäpaitsi, nythän voit keskittyä omaksumaan kaiken informaation ja knoppitiedon liittyen hengitykseen! Sitten tuloksiin:

  • 6-8x(min = Tosi hyvä!
  • 8-10x/min = jes ihan ok
  • 10-12x/min = okei…? Mitäs ihmettä, missä teit testin?
  • 13x tai enemmän/min = oho..mistä kiikastaa? Oletko stressaantunut?

Hengitystiheyden ollessa 6-8x/minuutissa, olemme kaikesta päätellen levollisia ja parasympaattinen hermosto on aktiivisena (ks. Edellisestä blogista lainattu kappale tämän blogin alussa). 

8-10x/minuutissa ollaan vielä hyvissä lukemissa, mutta 10 tai enemmän? Kysyisin oletko stressaantunut tai teitkö testin ehkä keskellä työpäivää tai muuta hässäkkää, jossa elimistön valmiustaso on koholla esimerkiksi ympärillä olevien äänien vuoksi? 

13 tai enemmän, olet selkästi kierroksilla. Tapa hengittää voi jo nostaa elimistön valmiustasoa. Jos olemme tottuneet hengittämään hyvin pinnallisesti ja tiheään rintakehän yläosalla, nostaa sympaattinen hermosto automaattisesti tasoaan. Hengitystäkin avustava päännyökkääjälihas kaulalla aktivoituu, jonka seurauksena myös ulompi puremalihas aktivoituu ja leuat painuu yhteen. Kierrokset nousee ja kierre alkaa.

Hengittämistä voi harjoitella

Hengittämistä voi myös harjoitella. Ihmisen on tarkoitus hengittää nenän kautta. Nenän nenäkarvat suodattaa ilman epäpuhtauksia, poistaa ne sierainten kautta ulos elimistöstä tai liman avulla mahahappojen tuhottavaksi. Myös erilaiset taudinaiheuttajat saavat kovan kohtelun antibakteerista limaa erittäviltä soluilta. Suuhengittäjällä näin ei tapahdu. Nenän kautta hengittäessä tapahtuu myös muita lukuisia elimistön kannalta tärkeitä toimintoja mm. Stressin säätelyyn ja terveyteen liittyen kun hengitämme. Suun kautta hengitettäessä on vaarana että ylihengitämme, elimistöstä poistuu hiilidioksidia liiaksi ja esimerkiksi urheillessa liikkuja kokee tämän hengenahdistuksena ja lihaskramppina. (2) Harjoittele nenän kautta hengittämistä. Myös hengästyessämme meidän pitäisi pystyä hengittämään nenän kautta. Muistatko urheiluhistoriastamme ilmiselvän nenähengittäjän? Mieti tarkkaan…olisiko se hiihtäjälegenda Juha Mieto ja kuuluisat räkäjarrut? On.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen…

Avain hiljaiseen yöuneen

Nenäontelossa muodostuu typpioksidia joka laajentaa verisuonia ja elimistö saa paremmin happea. Paremmin happea saavat aivot toimii paremmin, yöllä uni on levollisempaa ja keho on virkeämpi päivällä. Keskittymiskyky ja jaksaminen paranee ja myös lihaksen toimii paremmin. 

Harjoittele hengittämistä ja tarvittaessa hakeudu vastaanotolle jos syvään hengitys tuntuu vaikealta tai tuottaa kipua. Rintakehän nivelten toimintahäiriöt tai lihaskireydet voi olla myös este riittävälle hengityslaajuudelle. Vapaa hengitys nenän kautta on avain hiljaiseen yöuneen.

Aloita pienestä

Jos blogiteksti sai sut tuntemaan, että miten voi hengittäminenkin olla muka näin vaikeaa, niin eihän se olekaan, pieni lapsi nimittäin osaa tämän automaattisesti. Me vain olemme unohtaneet sen taidon matkan varrella. Aloita pienestä, vaikka kävelylenkillä – keskity hengittämään nenän kautta. Jos hengästyt, jatka vain sitkeästi hengittämistä nenän kautta vaikka se on aluksi vaikeaa. Huomaat kuinka hengitys helpottuu pikkuhiljaa, saatat jopa huomata kuinka saatkin energiaa lisää esimerkiksi lihaksiin suorituksen aikana. Kokeile seuraavaksi urheilusuorituksen aikana, hengityksen aikana nenäontelossa tuotettava nitro-oksidi laajentaa verisuonia ja lisää hapen kulkua myös lihaksiin ja voit huomata nopeastikin suoritustehon nousevan. Pienin askelin, totuttele itsesi hengittämään nenän kautta ja koko kapasiteetilla, näin myös edistät keuhkojen terveyttä, kun ne työskentelevät koko mitallaan.

-Samuli

Lähdeviitteet:

  1. FT Mika Pihlman – Fascia ja hengitys
  2. Marketta Manninen – hoitava hengitys

The post Hyvinvointia hengittämällä appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
https://samulisairiala.fi/hengitys/feed/ 0
Näin nukut paremmin – neljä keinoa vaikuttaa yöuneen https://samulisairiala.fi/vaikuta-uneen/ https://samulisairiala.fi/vaikuta-uneen/#respond Sat, 30 May 2020 06:56:35 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=766 Jos sinulla on pitkään jatkunutta unettomuutta suosittelen kääntymään lääkärin puoleen. Se ei toki estä kokeilemasta myös näitä tämän blogin keinoja. Miksi uni? Viimeksi kun kirjoittelin nukkumisesta, kirjoitin unesta ja miksi se on meille niin tärkeää. Unilääketieteeseen erikoistunut dosentti Henri Tuomilehdon mukaan 95% palautumisesta tapahtuu unessa. Olen monessakin blogissa kirjoittanut kuinka lähden omassa arjessa aina siitä, […]

The post Näin nukut paremmin – neljä keinoa vaikuttaa yöuneen appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Jos sinulla on pitkään jatkunutta unettomuutta suosittelen kääntymään lääkärin puoleen. Se ei toki estä kokeilemasta myös näitä tämän blogin keinoja.

Miksi uni?

Viimeksi kun kirjoittelin nukkumisesta, kirjoitin unesta ja miksi se on meille niin tärkeää. Unilääketieteeseen erikoistunut dosentti Henri Tuomilehdon mukaan 95% palautumisesta tapahtuu unessa. Olen monessakin blogissa kirjoittanut kuinka lähden omassa arjessa aina siitä, että nukun vähintään riittävästi. Riittävällä unella luon peruspilarin omalle jaksamiselle, tehokkaalle hereillä olo ajalle ja terveydelle. En ole koskaan ollut tehokkaampi mitä nyt, tekemistä on eniten varmasti mitä ikinä mutta nukun myös eniten mitä ikinä aikaisemmin aikuisiällä. Eikö olekin outo paradoksi? Miten ihmeessä se on mahdollista? Mullahan on vähemmän aikaa tehdä keskeneräisiä asioita koska nukun niin paljon. Käytän nukkumiseen 8-11 tuntia vuorokaudesta.

Kun puhutaan unesta ja hengittämisestä jolle omistan loput tästä blogista, ollaan aika perusasioiden äärellä ihmisen hengissä pysymisen kannalta. Ihminen on erittäin sopeutuva otus ja tottuu elämään myös liian lyhyillä yöunilla. Kuten blogissa uni kirjoitin, se ei silti tarkoita sitä etteikö liian vähät yöunet olisi haitaksi mm. Terveydelle. Listaan tässä blogissa neljä keinoa millä vaikuttaa nukahtamiseen ja unen laatuun, nukkumalla paremmin, pystyt olemaan tehokkaampi hereillä olo aikana. Lihakset, mieli, aivot, ruoansulatus, ehtii palautua päivän tuottamasta rasituksesta ja on valmiita seuraavaan.

1. Liikunta

Liikunta ja liikkuminen päiväsaikaan pidentää syvän univaiheen kestoa ja nopeuttaa nukahtamista. Opeta kehollesi mihin aikaan päivästä on aika olla aktiivinen ja mihin aikaan levätään. Tee selvä ero päivän aktiivisuuden ja illan rauhoittumisen välillä. (liittyen: Tärkeää myös tämän blogin kohta 3.) Pidä huolta palautumisesta ja testaile mikä liikuntamuoto sopii juuri sinulle tähän liittyen. Yleisesti ei suositella raskasta liikuntaa juuri ennen nukkumaan menoa, mutta kevyt kävely raittiissa ulkoilmassa rauhoittaa kehoa. (1)

2. Ravinto

Ravinnolla ja ruoalla voi olla iso merkitys unen laatuun ja nukahtamiseen. Hiilihydraatit parantaa tutkitusti unen laatua. Joskus törmää väitteeseen, että hiilarit illalla lihottaa, mutta jos esimerkiksi klo: 18.00 jälkeen paastoamalla unet kärsii, niin mikään ei korvaa siitä syntyvän stressitilan vaikutusta painonhallintaan. (ks. Blogi unesta) Testaile mitkä ruoka-aineet toimii sulla yötä vasten, kannattaako just sun syödä iso puurolautasellinen vai olisiko parempi syödä hieman kevyempi proteiinipitoinen iltapala. Kokonaiskulutus ja päivän aikana syödyt ateriat vaikuttaa, ei se mihin kellonaikaan syöt, jos kokonaisuus on kunnossa. Yleisesti tiedetään serotoniinin ja melatoniinin esiastetta tryptofaania esiintyvän seuraavissa ruoka-aineissa: Kalkkunassa, kanassa, maidossa, juustossa, kananmunissa, tummassa riisissä ja pähkinöissä sekä linsseissä. Kalsium ja B6 vitamiini taas auttaa tryptofaanin imeytymisessä. Kun näiden lisäksi iltapalassa on sopivasti hiilihydraatteja, elimistö rauhoittuu ja muuttuu uneliaaksi. (2) Testaile mikä vois toimia sun iltapalana ja valitse näistä joku mieleinen iltapalaan mukaan.

3. Rauhoita ilta

Se tärkein. Ja valitettavasti monelle meistä myös vaikein. Puhelin ja somet pois kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Edes tv ei ole niin paha. Joskus ajateltiin että sininen valo valvottaa meitä – mikä on varmasti myös totta – mutta eniten unta häiritsee informaatiotulva jota esimerkiksi some tuuttaa meidän aivoihin jatkuvasti. Tylsät hetket ja tauot somettamisesta on meidän aivoille elintärkeitä. Anna niille aikaa järjestellä tietoa ja tunteita sekä päivän aikana sinne tullutta informaatiota. Tästä syystä kirja tai jopa se samassa aiheessa pysyvä tv-ohjelma on parempi. Some ja iltapäivälehdet hyppii hallitsemattomasti aiheesta toiseen eikä aivoilla ole aikaa järjestellä tietoa ennen kun sinne syötetään jo uutta. Tunnetko itsesi joskus huolestuneeksi iltaisin ja mielen valtaa rahahuolet, epävarma tulevaisuus, harmitus jostain tehdystä tai sanotusta. Kokeile joskus, viikon ajan. Joka ilta puhelin ja somet pois 2h ennen nukkumaan menoa. Käytän itse kirjoja, musiikkia, piirtämistä (samanlaisia mm. Virkkaus, värittäminen jne.), keskityt yhteen asiaan mutta et vaadi aivoilta liikaa ja vapautat kognitiivisia voimavaroja. Aivoilla on aikaa palautua ja rauhoittua ennen nukkumaan menoa. Kun me ajatellaan olevamme passiivisimmillamme, aivot työskentelee ja luo uutta. Kokeile joskus, lupaan että huomaat eron ja jos et, voit aina palata vanhaan. Viikko on lyhyt aika, ei naapurin Sirkka-Tarmon facebook päivitys ehdi vanhentua vaikka et näe sitä samantien kun se on päivitetty. Voit peukuttaa ja kommentoida myös aamulla kun heräät.

4. Hengittäminen

Hengitysharjoitukset. Tiesitkö, että me voidaan hengittämällä aktivoida meidän palautumisesta huolehtivaa parasympaattista hermostoa, mutta myös nostaa kehon aktiivisuutta aktivoimalla meidän sympaattista hermostoa? Käytännössä tämä toimii siten, että rauhallinen syvä hengitys nenän kautta aktivoi parasympaattista hermostoa ja kiivas pinnallinen hengitys sympaattista hermostoa. Stressitilassa hengitystiheys kasvaa ja siitä tulee pinnallista. Oletko yrittänyt kiinnittää siihen huomiota? Jos tietoisesti hengitätkin näissä tilanteissa oikein rauhallisesti, nenän kautta oikein syvään ja pidennät ulos puhallus vaihetta, mitä tapahtuu? Muistatko mun blogin ”tarina minusta” jossa kerroin opetelleeni vaikuttamaan koejännitykseen? Koejännitys on myös stressitila. Pieni lyhyt aikainen stressi on hyväksi ja se parantaa suorityskykyä mm. Fyysisissä ponnistuksissa mutta! Mitä kehossa tapahtuu kun syke nousee ja se siirtyy ns. Valmiustilaan? Keho alkaa tulkita lähestyvää vaaraa, vaara on meille edelleen tänäkin päivänä fyysinen joko pakenemista tai taistelua vaativa tila. Tähän keho myös reagoi. Se alkaa ajaa alas pakenemiseen ja taisteluun tarpeettomia toimintoja, jotta energiaa riittää juoksemiseen, lyömiseen, puremiseen ja kaikkeen hengissä selviämiseen. Näihin tarpeettomia toimintoja on mm. Muisti, ruoansulatus, looginen ajattelu. Hengittämällä rauhallisesti, nenän kautta syvään, pystytään rentouttamaan kehoa ja muuttamaan sen hormonitoimintaa. Rentoutunut keho tuottaa serotoniinia, dopamiinia, endorfiinia jotka on mielihyvähormoneja sekä oksitosiinia joka lievittää ahdistusta ja pelkoa. Hormonitoiminta muuttuu hyvinvointia tukevaksi ja kehon aineenvaihdunta paranee. (3) Samalla keho ja mieli rauhoittuu ja nukahtaminen helpottuu.

Uni on levollisempaa

Vapaa hengitys nenän kautta on avain hiljaiseen yöuneen. Nenäontelossa muodostuu typpioksidia joka laajentaa verisuonia ja elimistö saa paremmin happea. Paremmin happea saavat aivot toimivat paremmin ja uni on yöllä levollisempaa. Palataan hengitykseen seuraavassa blogissa, ota mun somet seurantaan niin saat tietää ensimmäisenä uunituoreesta tekstistä! Instagram ja facebook.

Aloita pienestä

Nyt kun olet päässyt blogin loppuun, niin susta tuntuu että ei voi nukkuminenkin olla näin vaikeaa. Ei se olekaan, aloita pienestä. Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla, aloita kohdasta 3. Kun se sujuu rutiininomaisesti, valitse sen jälkeen se mikä tuntuu itsestä helpoimmalta ja niin edelleen. Pian huomaat näiden keinojen ja hyvien yöunien ruokkivan toisiaan, et tarvitsekaan enää itsekuria tai tahdonvoimaa vaan hyvät unet ja niihin vaikuttaminen soljuu arjessasi kuin itsestään.

-Samuli

Lähdeviitteet:

  1. UKK-instituutti Hyvä uni liikkumalla
  2. mielenterveystalo.fi
  3. Kuka hallitsee mieltäsi – Jarmo Liukkonen

The post Näin nukut paremmin – neljä keinoa vaikuttaa yöuneen appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
https://samulisairiala.fi/vaikuta-uneen/feed/ 0
Leuka lukossa – neljä pelottavaa oiretta puremaelimistössä https://samulisairiala.fi/leuka-lukossa/ https://samulisairiala.fi/leuka-lukossa/#respond Sun, 03 May 2020 15:51:18 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=755 Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) aiheuttaa mitä moninaisempia oireita. Osa niistä saattaa säikäyttää pahemman kerran ja toisista ei uskoisi niiden olevan lihasperäisiä ollenkaan. Purentaelimistön toimintahäiriöiden aiheuttamat päänsäryt on hammassärkyjen jälkeen yleisin päänsäryn aiheuttaja. Leukanivel taas meidän kehon käytetyin nivel, aina kun puhut, syöt ja jopa nielet, niin leukanivelessä tapahtuu liikettä. Purentaelimistön toimintahäiriöiden aiheuttajia on monia, mutta ylivoimaisesti […]

The post Leuka lukossa – neljä pelottavaa oiretta puremaelimistössä appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) aiheuttaa mitä moninaisempia oireita. Osa niistä saattaa säikäyttää pahemman kerran ja toisista ei uskoisi niiden olevan lihasperäisiä ollenkaan. Purentaelimistön toimintahäiriöiden aiheuttamat päänsäryt on hammassärkyjen jälkeen yleisin päänsäryn aiheuttaja. Leukanivel taas meidän kehon käytetyin nivel, aina kun puhut, syöt ja jopa nielet, niin leukanivelessä tapahtuu liikettä. Purentaelimistön toimintahäiriöiden aiheuttajia on monia, mutta ylivoimaisesti yleisin on tahaton hampaiden yhteenpurenta. Leukaa liikuttavat lihakset on kovalla rasituksella ja käytännössä koko vuorokauden ”töissä” jos vielä yölläkin jatkamme leualla asioiden käsittelyä. Löydät tästä aiheesta – mm. Miksi keho käyttäytyy tällä tavalla – lisää tekstistä ”naama puutuu – mutta se ei oo sun vika” johon pääset klikkaamalla tästä.

Leukaa liikuttavat lihakset

Kun leukaa liikuttavat lihakset on pään alueella, niiden toiminnan häiriintymisen aiheuttamat oireet saattaa vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti meidän päivittäiseen tekemiseen. Käyn tässä blogissa muutamia oireita läpi, jotka mun kokemuksen mukaan asiakkailla eniten aiheuttaa harmaita hiuksia ja kerron mistä ne mahdollisesti johtuu, jospa ne ei seuraavalla kerralla säikäyttäisi jos satut vaikka heräämään kyseinen oire päällä niin tiedät mistä mahdollisesti voisit hakea apua.

1. Tinnitus

Tinnitys, humina, vettä korvassa, korva lukossa jne. Erilaiset oireet korvassa on hyvin tyypillisiä purentaelimistön toimintahäiriöiden oireita. Näihin liittyen henkilö saattaa kärsiä myös samaan aikaan tasapainon häiriöistä ja huimauksesta. Eri lihasten kireydet saattaa aiheuttaa oireita korvaan. Tällaisia lihaksia jotka oireita aiheuttaa tiedetään olevan ainakin ulompi puremalihas – m.masseter, päännyökkääjälihas m.sternocleidomastoideus ja ylipäätään niskahartia-seudun kireydet saattaa heijastella oireita korvaan. Oman kokemukseni mukaan myös pääasiallinen suun avaaja, ulompi siipilihas m.pterygoideus lateraliksen kireys voi oireilla erilaisina oireina korvassa. Leukanivelen ja korvan sijainti lähellä toisiaan on myös omiaan aiheuttamaan oireita korvassa kun henkilö kärsii TMD oireilusta. Pään alueen fascioiden kiristymistä unohtamatta. Onkin erittäin tärkeää käydä pään alue huollellisesti aina läpi, kun asiakkaalla on korvaan heijastelevia oireita. Korvaan heijastavien oireiden hyvä puoli on se, että hoitovaste näiden lihasten käsittelyn jälkeen on todella hyvä ja väistämättä oireet korvasta häviää heti ensimmäisellä käsittely kerralla.

2. Leuka lukossa!

Suun rajoittunut liike eli leuan lukkiutuminen on myös hyvin tyypillinen toimintahäiriö leukanivelessä. Henkilö saattaa herätä aamulla ja suu ei enää aukeakaan koko mittaansa vaan liike on hyvin rajoittunut ja suu aukeaa vain hieman. Kun tällainen tilanne tulee eteen ensimmäisen kerran, saattaa se olla hyvinkin pelottava. Kuitenkin 99% näistä tapauksista on vaarattomia ja suun liike on mahdollista palauttaa jopa kotikonstein, joskin suosittelen hakeutumaan vastaanotolle mahdollisimman pian, vaikka suun liike onnistuttaisiinkin akuutisti palauttamaan. Kotiin saat ohjeita mun whatsapp-klinikan kautta. Miksi taas vastaanotolle, kerron sen seuraavassa.

Kun ihminen avaa suuta, leukaluussa oleva nivellisäke kiertyy ohimoluun nivelkuopassa ja suu lähtee aukeamaan. Kun avaamme suuta isommalle on nivellisäkkeen tarkoitus liukua ohimoluun nivelpintaa eteenpäin, jotta suun aukeaminen suuremmalle on mahdollista. Näiden nivelpintojen välissä liukuu välilevy kun leukanivel toimii normaalisti. Purentaelimistön toimintahäiriöissä leukaniveleen kohdistuva kuormitus saattaa pullauttaa välilevyn pois paikaltaan nivelpintojen välistä leukaluun nivellisäkkeen eteen, estäen sen liukumisen ohimoluun nivelpinnalla. Mikäli näin on tapahtunut, suu aukeaa ainoastaan sen verran mitä nivellisäkkeen on mahdollista kiertyä ohimoluun nivelkuopassa ja muu liike jää tapahtumatta. Käsittelemällä edellisessä luvussakin mainittu m.pterygoideus lateralis, joka kiinnittyy leukaluun lisäksi myös välilevyyn, onnistutaan usemmissa tapauksissa palauttamaan leukanivelen liike normaaliksi. Näissä tapauksissa on tärkeää käsitellä myös muut leukaa liikuttavat lihakset, jotta tilanne ei eskaloidu uudelleen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen

Yleensä tällaista edellä kuvattua tilannetta on edeltänyt leuan naksuminen kun henkilö avaa suuta, tässä tapauksessa kun henkilön suu on kiinni, on välilevy nivellisäkkeen edessä mutta ”naksahtaa” takaisin nivelpintojen väliin suuta avaamalla, kun nivellisäke lähtee liukumaan nivelpintaa eteen ja kohtaa välilevyn. Naks ääni kuuluu kun välilevy pullahtaa takaisin nivelpintojen väliin. Nivel saattaa naksahtaa vielä uudelleen kun suu laitetaan kiinni ja välilevy pullahtaa takaisin nivel pintojen välistä nivellisäkkeen eteen. Lihakset käsittelemällä on tarkoitus palauttaa leukanivelen toiminta normaaliksi, tasata toispuoleinen liike tai vähentää jatkuvaa kuomitusta jolloin välilevyn on mahdollista “levätä” omalla paikallaan ja nivelen toimia normaalisti.

Harvoissa tapauksista on myös mahdollista, että leukanivelessä tapahtuu välilevyn palautumaton sijoiltaan meno, jota ei edes hieromalla enää saada palautettua ennalleen. Tämä on hyvin kivulias vaiva ja rajoittaa suun avaamista. Tilanne paranee ajan kanssa, kun vanha välilevy kuivuu ja huuhtoutuu normaalin aineenvaihdunnan mukana ja leukaniveleen rustoittuu uusi levy vanhan tilalle. Tämä kuitenkin vie aikaa ja on pitkään kivulias ja yleensä haittaa päivittäistä elämää. Mitä aiemmin edellisissä kappaleissa kuvattu nivelen toimintahäiriö saadaan kiinni ja vaivaan päästään pureutumaan sen parempi. Näin palautumaton sijoiltaan meno on mahdollista estää.

3. Pala kurkussa

Palan tunne kurkussa. Kaksirunkoinen alaleukalihas m.digastricus avaa suuta, kiristyessään se nostaa kieliluuta kurkkuun ja voi aiheuttaa palan tunnetta kurkussa. Ihmisen kurkku ja kaula on täynnä erilaisia lihaksia jotka liikuttaa kurkunpäätä, on mukana äänen tuotossa, suun liikkeessä, nielemisessä. Näiden lihasten kireydet on omiaan aiheuttamaan erilaisia oireita mm. Nielemisen vaikeutta, kurkun karheutta, äänen tuoton ongelmia ja palan tunnetta kurkussa. Bruksismista kärsivällä ihmisellä on yleensä vaikeutta syödä aamupalaa, kun leuat on öisten ylitöiden jäljiltä väsyneet ja ruokaa voi olla vaikea niellä. Pahimmat oireet saattaa päivän mittaan helpottaa, ainoastaan palan tunne jää. Leuka tuntuu kireältä ja leuan etuosa suun alta saattaa olla kipeä. Hieronta auttaa oireisiin ja Youtubessa mun kanavalla on kotihieronta ohjeet akuuttiin vaivaan, jossa hierotaan myös suun pohja. Pääset videoon klikkaamalla tästä

4. Päänsärky

Päänsärky on ehdottomasti yleisin purentaelimistön toimintahäiriöiden oire. Särkyjä on lukemattomia erilaisia. Kolmoishermosärky on yksi voimakkaimmista, kolmoishermon nimi tulee sen kolmesta haarasta, se on aivohermoista suurin ja toimii kasvojen tuntohermona mutta myös puremalihasten liikehermona. Puremalihasten kireydestä aiheutuvat päänsäryt saatetaan tulkita joskus virheellisesti trigeminusneuralgiana eli kolmoishermosärkynä. (1.)

Pantamainen särky ohimolla ja niskasta otsalle asti nouseva särky yksi tyypillisimmistä. Hammassärky ja poskisäryt on myös hyvin yleisiä. Nämä kaikki selittyy lihasten kiinnityskohdilla ja niihin kohdistuvalla kuormituksella sekä triggerpisteiden heijaste säryillä. Usein tällaisista säryistä kärsivä asiakas on saattanut saada jo särkyyn diagnoosin, mm. Migreeni, leukanivelen nivelrikko, poskiontelon tulehdus, hammassairaus tai kolmoishermosärky ovat tällasia diagnooseja. (1.) Apu saattaa kuitenkin löytyä hieronnasta kun puremalihasten kireyksiä ryhdytään hoitamaan. 

Triggerpiste on tässä tapauksessa lihasten ylikuormittumisesta johtuva energiakriisi lihaksessa, joka ärsyttää näissä olevia vapaita hermopäätteitä ja keskushermosto tulkitsee hermopäätteistä lähtevän viestin kipuna.

Älä jää yksin

Toivottavasti tästä blogista oli hyötyä ja löysit mahdollisia mystisille oireillesi selityksen. Muista myös, apua on mahdollista saada vaikka sen löytäminen voi kestää aikaa! Tästä erinomainen esimerkki on Pauliinan palautteen ympärille kirjoitettu blogi ”ihan tavallinen arki ja elämä on sitä parasta elämää”. Älä jää särkyjen kanssa yksin.

-Samuli

Lähteet

1. Triggerpisteet ja lihastoimintaketjut osteopatiassa ja manuaalisessa terapiassa – Philip Richter ja Eric Hebgen

The post Leuka lukossa – neljä pelottavaa oiretta puremaelimistössä appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
https://samulisairiala.fi/leuka-lukossa/feed/ 0
Whatsapp klinikka https://samulisairiala.fi/whatsapp-klinikka/ Fri, 27 Mar 2020 11:23:41 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=704 Tervetuloa WhatsApp vastaanotolle! Kuinka voin auttaa?  Lähetä viesti Menikö niska tai leuka jumiin? Etkä tällä hetkellä voi mennä tai edes pääse sun hierojalle. Tätä varten olen perustanut whatsapp klinikan. Seuraavaksi kerron vaihe vaiheelta kuinka se toimii. Lähetä whatsapp-viesti numeroon 0408221048 Jatka päivääsi… Vastaan sulle mahdollisimman pian, kysyn tarvittaessa lisäkysymyksiä jonka jälkeen saat ohjeet joko videon […]

The post Whatsapp klinikka appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Tervetuloa WhatsApp vastaanotolle! Kuinka voin auttaa? 

Lähetä viesti

Menikö niska tai leuka jumiin? Etkä tällä hetkellä voi mennä tai edes pääse sun hierojalle. Tätä varten olen perustanut whatsapp klinikan. Seuraavaksi kerron vaihe vaiheelta kuinka se toimii.

  1. Lähetä whatsapp-viesti numeroon 0408221048
  2. Jatka päivääsi…
  3. Vastaan sulle mahdollisimman pian, kysyn tarvittaessa lisäkysymyksiä jonka jälkeen saat ohjeet joko videon muodossa, tekstinä tai linkkinä eri nettisivuille.
  4. Sen jälkeen testaat ohjeita, jäät nauttimaan tuloksista.

Hinta: 20€/Case

Hintaan kuuluu yhteen vaivaan puuttuminen ja se sisältää kaikki siihen liittyvät viestit.

Maksutavat:

Mobilepay numeroon 29355 (Huom. Ethän maksa whatsapp numeroon!)

Tilisiirto

ePassi -hyvinvointi saldo.

Kuitti sähköpostiin. Koulutetun hierojan palvelu alv 0% (avl 34§)

-Samuli

The post Whatsapp klinikka appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Onko hierojan tehtävä vain hieroa? https://samulisairiala.fi/hierojan-tehtava/ Wed, 11 Mar 2020 07:42:53 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=691 Kurssikavereiden WhatsApp ryhmään ilmestyi linkki blogitekstiin, jossa kirjoittaja (itsekin hieroja aiemmalta koulutukseltaan) oli blogissaan sitä mieltä, että hierojan tehtävä on vain hieroa. Ymmärrettävästi tämä herätti kanssa opiskelijoissa tunnereaktioita, varsinkin kun tekstissä kerrottiin mitä hierojat osaa ja mitä ei osaa. En itse ole kovin provosoituvaa tyyppiä, mutta teksti herätti mut miettimään mikä sitten on mun tehtävä […]

The post Onko hierojan tehtävä vain hieroa? appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Kurssikavereiden WhatsApp ryhmään ilmestyi linkki blogitekstiin, jossa kirjoittaja (itsekin hieroja aiemmalta koulutukseltaan) oli blogissaan sitä mieltä, että hierojan tehtävä on vain hieroa. Ymmärrettävästi tämä herätti kanssa opiskelijoissa tunnereaktioita, varsinkin kun tekstissä kerrottiin mitä hierojat osaa ja mitä ei osaa. En itse ole kovin provosoituvaa tyyppiä, mutta teksti herätti mut miettimään mikä sitten on mun tehtävä hierojana, jos se ei ole ”vain hieroa”?

Mikä on minun tehtävä hierojana?

Pohdin tässä tekstissä sitä, mikä on minun tehtävä hierojana ja mikä on meidän terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteinen tehtävä – tää tuntuu jostain syystä aina näissä keskusteluissa vähän unohtuvan, mutta luotan siihen että tekemisen tasolla se tehtävä on kuitenkin aina keskiössä. Mikä se tehtävä on ja mikä on mun tehtävä hierojana, perusteluineen. Olkaa hyvä!

Hierontaa ei pidä vähätellä

”Ei multa ole hieronnassa ennen tällaisia kyselty.” Oli yhden asiakkaan kommentti taannoin kun kartoitin hänen terveydentilaa. Hierontaa kuten kaikkia muitakin ammatteja voi tehdä monella monella eri tapaa. Toinen ei ole sen enempää väärä kun oikeakaan. Jos joku hieroja kokee, että hänen tehtävä on “vain hieroa”, löytävät ”vain hierontaa” etsivät asiakkaat hänen vastaanotolle, silloin tarjonta sekä kysyntä kohtaa. Mitä se ”vain hieroa” sitten ikinä tarkoittaakaan. Hieronta jo itsessään on erittäin tehokas hoitomuoto, eikä sitä pidä vähätellä osana kokonaisuutta.

Hierojan tärkein työkalu

Koen että mun tärkein työkalu hierojana on silmät ja korvat. Vaikka meillä onkin käytettävänä liuta erilaisia testejä rajaamaan mahdollista vaivaa, niin usein kaikkein eniten tilanteesta kertoo anamneesi. Se on hieno nimi haastattelemalla kerätylle tiedolle. Tarkentavat kysymykset ja hienovarainen ohjailu on osa anamneesia, ei missään tapauksessa ole yhdentekevää mitä vastaat. Keho käyttäytyy eri tavalla kun kysymyksessä on kroonistunut kipu vs. akuutti kipu, se jo itsessään voi määritellä hoitoa tiettyyn suuntaan.

Mitä hierojan tarvitsee tietää?

Uskallan kuitenkin kyseenalaistaa sellasen puheen että ”hieroja vain hieroo” tai ”hierojan ei tarvitse tietää”. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan ”en voinut tehdä työtäni hyvin, koska osasin liikaa.” Haluan ehdottomasti tietää ja ymmärtää, en kuitenkaan olis mitään muuta mieluummin kun nimenomaan hieroja. Esimerkiksi selkäkivuissa hieroja on usein ensimmäinen porras minkä asiakas ottaa vaivansa hoidossa, se on erittäin arvokas osa hoitoketjua. Sen kun tekee hyvin on suuremmat todennäköisyydet, että asiakas motivoituu ja pääsee lopullisesti vaivastaan eroon. Liian usein kuulee sellaisia diagnooseja ihmisten saaneen että ”ei tälle mitään voi tehdä” ja melkein yhtä usein se on paskapuhetta. Esimerkiksi juuri selkäkivuissa vakavat selkäsairaudet jotka vaatii lääkärin hoitoa on erittäin harvinaisia ja vain noin 5% kivuista on tällaisia. Mitä enemmän hieroja ymmärtää, sen suuremmat mahdollisuudet hänellä on myös ohjata tarvittaessa hoitoketjussa eteenpäin. Luna Lampikari kirjoitti hyvän blogin taannoin selkäkivuista johon sain itsekin antaa oman kommenttini, blogin pääset lukemaan tästä.

”Loppuuko sulta asiakkaat?”

Mun oma intohimo ja sitä kautta myös ehdottomat henkilökohtaiset sekä harjoitellut vahvuudet on käsillä tekemisessä. Silmä on harjaantunut näkemään ja kädet tuntemaan. Myös yhteistyöverkostossani on niin taitavia muiden hoitomuotojen ammattilaisia, että sen arvo asiakkaiden hoitamisessa on mittaamaton. Se että ymmärrän ja osaan vaikka ei tarvitse, olen avoin myös muille hoitomuodoille antaa mielestäni vain paremmat eväät toimia ihmisten kanssa ja ohjata asiakas tarvittaessa hoitoketjussa oikeaan suuntaan. Kaikki mikä tekemisessäni ei tähtää asiakkaiden hyvinvointiin on ammattietiikan vastaista. Mun itsetuntoon tai ammattiylpeyteen ei tee kolhua myöntää, jos joku toinen hoitomuoto palvelisi lopputulosta paremmin. Itseasiassa päinvastoin. Jos joskus käy kuten yksi asiakas ystävällisesti huolestuneena kysyi ”loppuuko sulta asiakkaat jos hoidat kaikki selkäkivut samanlailla kun hänen?” Niin hei, my job here is done! Sit tehdään jotain muuta. Siihen taitaa kuitenkin vielä olla vähän matkaa.

Erilaiset hoitomuodot ei sulje toisiaan pois

Erilaiset hoitomuodot ei mielestäni sulje toisiaan pois. Ihmisiä on niin paljon ja kaikki erilaisia, että mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Huolimatta siitä mitä tutkimukset tai rajatulla ihmisryhmällä tehdyt päätelmät sanoo, jonkun yhden hoitomuodon orjallinen palvominen voi olla jopa vahingollista. Meillä jotka ihmisten kanssa toimii ei saisi olla kuin yksi yhteinen päämäärä, yksilön hyvinvointi. Se miten tähän päämäärään päästään on ihan yhden tekevää, pääasia on, että haluttu lopputulos saavutetaan. On terveellistä myöntää oma rajallisuus, se on osa ammattitaitoa.

-Samuli

The post Onko hierojan tehtävä vain hieroa? appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Sana hieronnan puolesta https://samulisairiala.fi/hieronnan-puolesta/ Sun, 24 Nov 2019 15:21:42 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=650 Elämme mielenkiintoista aikaa kaikin puolin, mutta myös hoitavasta näkökulmasta. Ehkä kuluttajan näkökulmasta ei törmää niin helposti julkaisuihin manuaaliterapian puolesta tai vastaan ja osittain ohjaava ja manuaaliterapia saattaa myös sekoittua toisiinsa. Eikä tässä missään tapauksessa ole mitään väärää. Mutta näin alaa seuraavana ammattilaisena törmään yhä useammin julkaisuihin esimerkiksi hieronnan hyödyistä tai sen vaikutuksista, joita ehkä joskus […]

The post Sana hieronnan puolesta appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Elämme mielenkiintoista aikaa kaikin puolin, mutta myös hoitavasta näkökulmasta. Ehkä kuluttajan näkökulmasta ei törmää niin helposti julkaisuihin manuaaliterapian puolesta tai vastaan ja osittain ohjaava ja manuaaliterapia saattaa myös sekoittua toisiinsa. Eikä tässä missään tapauksessa ole mitään väärää. Mutta näin alaa seuraavana ammattilaisena törmään yhä useammin julkaisuihin esimerkiksi hieronnan hyödyistä tai sen vaikutuksista, joita ehkä joskus hieman vähätellään. Yleensä tässä yhteydessä painotetaan liikkumista hoitavana keinona ja tarkastellaan asiaa esimerkiksi jonkin tutkimuksen kautta jossa on mitattu manuaaliterapian vaikutusta johonkin kudokseen. No mitä ajattelen tästä?

Hierojan työ on

On hyvä että meillä on tilastoja ja tutkimuksia tukena meidän ammattilaisten työssä. Mutta tukena eikö niin? Olen monessakin yhteydessä todennut ja nyt myös tässä totean, kun toimitaan ihmisten kanssa, emme hoida tutkimuksia emmekä tilastoja vaan ihmistä. Tänä päivänä kehon toimintaa voidaan mitata mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja tietoa voidaan kerätä melkein mistä tahansa toiminnasta, silti väitän, että hieronnan vaikutuksia on mahdotonta mitata. Ehkä keksisimme keinon teoriassa, mutta käytännössä sen toteuttaminen on niin vaikeaa, että se muuttuu mahdottomaksi ja silti meiltä saattaisi jäädä joku asia huomaamatta. Tiede kuten myös lääketiede ei kaikesta tiedosta huolimatta vieläkään ole aukotonta. Vaikka ymmärrämmekin nykyään, ettei lihaksessa ole ns. Jumeja eikä hieronta poista kehosta mitään sinne kuulumatonta ainesta, niin ainoa minkä tämä tieto tuo mukanaan on se, että se kyseenalaistaa tarpeettoman voiman käytön kun käsittelemme kudoksia. Myöskään tämän päivän hierojan työ ei yksinään pidä sisällään ainoastaan työtä missä hierojan kädet koskee asiakkaan ihoa. Hierojan työ on paljon myös kaikkea muuta, se on mm. kuuntelemista, asiakkaan tarpeet huomioimista, neuvontaa ja ohjeistusta, yhteistyötä jne. jne. Miksi sitten näin? 

Ihminen ei ole niskassa jännityksellä oleva lihas

Manuaalisen terapian tarjoaminen ja hoitaminen sillä ei tarkoita ettei hieroja tunnustaisi liikkeen merkitystä. (Enkä missään tapauksessa väitä, että kukaan näin olisi väittänytkään, mutta se sopii todeta tämän kappaleen aluksi.) Samaan aikaan kuitenkin meidän kehonhuollon ammattilaisten on otettava huomioon nykymaailma ja yksilön elämäntilanne. Se, että minä yksin koiransa kanssa elävä kehonhuollon ammattilainen ehdin päivässä toteuttamaan työasennot niin, että se ei kuormita toispuoleisesti mun kehoa, ehdin jumpata, käydä salilla ja lenkillä, tehdä kehonhuoltoa ihan vaan siksi että nyt ei ollut mitään muutakaan tekemistä ei tarkoita sitä että kaikilla on tällainen mahdollisuus. Kun toimitaan ihmisten kanssa, tämä vain pitää ymmärtää. Ihminen ei ole yksi niskassa jännityksellä oleva lihas jonka maitohappopitoisuus voidaan mitata ja kertoa, että tämä tilanne muuttuu jumppaamalla näin ja näin. Osa töistä on toispuoleisesti kuormittavia, toiset taas hyvin passivoivia, silti ne pitää tehdä että saa leivän pöytään ja yhtäältä se voi olla todella mielekästä tekijälleen huolimatta siitä että se kuormittaa kehoa fyysisesti ns. ”väärällä” tavalla. Eikä tässä ole mitään väärää, elämä ja ihminen on paljon muutakin kun lähtökohtaisesti kivuton selkä. Mutta, vaikka tällaiset edellä kuvatut ongelmat olisikin hoidettavissa omalla aktiivisuudella, niin ihminen joka tekee ensin kahdeksan tuntia omaa työtään, työmatkoineen yhdeksän tuntia poissa kotoa – tulee kotiin, valmistaa ehkä omalle lapselleen/lapsilleen ruokaa, jonka jälkeen lähtee kuljettamaan heitä harrastuksiinsa, joiden jälkeen saapuu kotiin valmistaa lapset pesulle, iltapalalle, lukee heille iltasadun ja peittelee ja nukuttaa. Nyt tilanne olisi se, että tällä ihmisellä olisi se hetki päivästä kun olisi aikaa aloittaa tekemään kehonhuoltoa. Pari tuntia jumppaa tai mahdollinen salitreeni, jonka me ammattilaisina olemme ohjanneet. Ei ehkä ole niska kipeä aamulla…Mutta, kuka todellisuudessa alkaa huoltamaan omaa kehoaan salitreenillä klo 22.00 illalla, kun aamulla on herätys töihin. Vai sen sijaan huollatko omaa päätäsi, istahdat sohvalle ja katsot tv:tä ja huilaat. Ja se on täysin oikein, jopa suotavaa. Tottakai mä kannustan myös mun asiakkaita liikkeeseen ja huoltamaan kehoa, mutta annan nyt case esimerkin manuaalisen terapian roolista mun näkökulmasta sekä pääset blogin lopuksi tarkastelemaan mitä tästä on mun asiakkaat mieltä.

Case esimerkki:

Vanhempi hakeutuu vastaanotolleni, sillä hänellä on selkäkipuja, koska on nukkunut lapsensa sängyssä hänen vieressään koska lapsi on pelännyt nukkua yksin. Vanhempi on nukkunut muutaman tunnin katkonaisesti huonossa asennossa. Teen hypoteesin hoidosta kertomuksen perusteella, ohjaanko nyt hänelle alaselän jumpan ja salitreenin jossa vahvistetaan corea, takareisiä ja pakaroita? En ohjaa, teenkö virheen siis?

Miten toimin: Kuuntelen asiakasta ensin, tämän jälkeen hän saa käydä hoitopöydälle lepäämään, käsittelen manuaalisen terapian otteilla kipualueelle liittyvät rakenteet, pyrin keskittämään hoitoni niin, että kehon stressitaso laskee ja palautumisesta huolehtiva parasympaattinen hermosto pääsee töihin. Asiakas nousee ja lähtee kotiin. Ilman ohjeita. Miksi? 

Perustelut: Meidän yhteinen ensimmäinen tavoite on, että lapsi kokee saavansa nukkua turvallisesti ja oppii siten pikkuhiljaa nukkumaan yksin. Jos se vaatii sen, että vanhempi nukkuu hänen vieressään, niin mun tehtävä kehonhuollon ammattilaisena on auttaa heitä siinä. Siksi manuaaliterapialla pidän tämän vanhemman toimintakykyisenä omassa arjessaan niin hyvin kun ikinä osaan. Tämän jälkeen vasta tehdään seuraavat tavoitteet, priorisoidaan vanhemman uni, edelleen, selkä pidetään kivuttomana manuaaliterapian avulla jotta tämä tavoite voidaan mahdollistaa. Kun nämä asiat on kunnossa, voidaan mahdollisuuksien mukaan alkaa suunnitella pienin askelin ohjeistusta millä selkä pidetään kivuttomana. Miksi pienin askelin?

Mieluummin liian vähän

Mitä vähemmällä vaivalla Case tapauksen selkä saadaan kivuttomaksi sen parempi. Lähtökohtaisesti mieluummin liian vähän kun liian paljon. Kirjoitin jo aiemmin mun blogissa ihan tavallinen elämä myös tästä aiheesta. Kotihoito-ohjeena voi olla keskustelu unen merkityksestä, mutta esimerkiksi ihmiselle jolla on taapero ikäinen lapsi, joka herää parin tunnin välein öisin itkustamaan, on mun puheet unen merkityksestä täysin turhia vaikka se teoriassa ratkaisikin hänen selkäkipunsa. Mutta koska hänen oma unenlaatu ja määrä ei ole hänen valintansa eikä missään tapauksessa prioriteettilistalla ykkösenä – niin jos manuaaliterapialla voidaan helpottaa hänen oloa ja arkea, mekanismi sen taustalla on täysin epäolennainen asia eikä sillä tiedolla ole minkään valtakunnan merkitystä. Aina hoidetaan ihmistä ja yksilöä. Mitä vähemmän me ammattilaisina kuormitamme asiakkaiden arkea, sen paremmin olemme onnistuneet. Tänä päivänä kun pitää olla super menestynyt työelämässä, täydellinen vanhempi kotona, kiinteistöhuollon ammattilainen isossa omakotitalossa, rahankäytön mestari sijoitusmaailmassa, niin mun näkemyksen mukaan on täysin ok, jos selkäkivun jättää välillä muiden hoidettavaksi…No pieni sarkasmin siemen saattoi lipsahtaa näihin viimeisimpiin lauseisiin, mutta mun näkökulmasta jos kaikki muu taustalla on kunnossa, niin mun kysymys kuuluu niissä tapauksissa yleensä: Onks sulla viis minuuttia irrottaa pari kertaa viikossa? Se yleensä riittää ja mistä tiedän tämän? Julkaisen lopuksi mun oman tutkimuksen minkä olen tehnyt. Olkaa hyvä:

Hieronnan vaikutukset

Mun tutkimusten mukaan hieronnan vaikutukset on täysin kiistattomia. Tutkimuksen aineiston on kerännyt mun asiakkaat. Mittarina tutkimuksessa toimii ihmisten fiilis ja tulokset on lähetetty mulle pyytämättä. Jokainen nimittäin on oman kehonsa asiantuntija ja mä luotan aina asiantuntijan sanaan.

-Samuli

The post Sana hieronnan puolesta appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Naama puutuu – mutta se ei oo sun vika! https://samulisairiala.fi/naama-puutuu/ Wed, 13 Nov 2019 10:47:41 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=642 Viime aikoina olen sattunut mm. SoMessa paikalle, kun on keskusteltu TMD eli purentaelimistön toimintahäiriöiden oireista. Kirjoitin oireista jo aiemmin blogin, siihen pääset tästä. Tämä teksti käsittelee enemmin ajatusta mun oman hoitamisen takana, pohjaan sen omiin kokemuksiini oireista ja tähän astiseen kokemukseeni oireiden hoitajana mun asiakkaiden kanssa ja listaa mikä on ehdottomasti tärkein asia kun vastaanotolle […]

The post Naama puutuu – mutta se ei oo sun vika! appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Viime aikoina olen sattunut mm. SoMessa paikalle, kun on keskusteltu TMD eli purentaelimistön toimintahäiriöiden oireista. Kirjoitin oireista jo aiemmin blogin, siihen pääset tästä. Tämä teksti käsittelee enemmin ajatusta mun oman hoitamisen takana, pohjaan sen omiin kokemuksiini oireista ja tähän astiseen kokemukseeni oireiden hoitajana mun asiakkaiden kanssa ja listaa mikä on ehdottomasti tärkein asia kun vastaanotolle tulee TMD oireista kärsivä asiakas. 

Kipua kasvoissa

Purentaelimistön toimintahäiriöiden oireisiin liittyy todella usein erilaisia kasvojen kiputiloja, kivut hampaissa ja ikenissä jne. Näille on helppo antaa selitys, purentalihakset sijaitsevat ympäri päätä kiinnittyen eri kallon osiin kasvojen, ohimon ja leuan alueelle sekä kieliluuhun ihmisen kurkkuun. Hampaita yhteen purressa elimistö kuormittuu ja jännittyy. Yksipuolinen ja hyvin voimakas toistuva kuormitys saa lihakset ja niiden kiinnityskohdat aiheuttamaan kipua.

Muut oireet on sitten aivan kun Intialainen liikenne. Ikinä et tiedä mitä vastaan tulee. Käypä hoito on hienosti listannut oireet ja suosituksen hoidoista, tuntuu valitettavasti vain siltä, että muutamia vuosia sitten rakennetut ohjeet on auttamatta käyneet vanhaksi. Oireille on hyvin vaikea antaa mitään tarkkaa diagnoosia pelkästään kliinisesti tutkimalla tai jos joku sellaisen antaa, ollaan vedetty mutkat liian suoriksi. Joku hypoteesi on hyvä tehdä ja ihmiselle on tärkeä myös kuulla ettei kyse ole mistään hengen vaarallisesta vaikka olo saattaa joskus helpostikin viitata johonkin vastaavaan kun on kysymys TMD oireista. Oireet voi nimittäin olla pahimmillaan erittäin kivuliaat ja hyvinkin tuntuvat. Joku on joskus leikkisästi sanonut “kun vika on päässä, sen ei tarvitse olla iso” en ota alkuperäiseen tarkoitukseen sen enempää kantaa, mutta tmd oireista puhuttaessa allekirjoitan tämän kuitenkin.

Huimaa ja näön häiriöt

Tuntopuutokset ja huimaus yms. On syytä tutkituttaa lääkärissä ja tarvittaessa kuvata pää sekä konsultoida neurologia, mikäli näistä ei löydy mitään oireita selittävää, suosittelen ehdottomasti hierontaan hakeutumista. Olen törmännyt omalla toistaiseksi vielä hyvin lyhyellä uralla selittämättömään jatkuvaan huimaukseen, yhtäkkiseen silmien pimenemiseen eli näön häiriöihin, kuulon alenemiseen ja muihin korvaoireisiin, kasvojen puutumiseen, silmän nykimiseen, käsien puutumiseen jne. + ihan varmasti kaikkiin käypä hoidon sivuilla listattuihin oireisiin. Näihin kaikkiin saatiin positiivinen vaikutus seuraavassa kappaleessa kuvatulla tavalla. Toiset saa avun pidemmäksi-, toiset lyhyemmäksi aikaa. Palaan tähän hetken päästä tarkemmin.

Purentalihasten hieronta

Käytän omien asiakkaideni kanssa hierontaa, nivelkäsittelyä, joogaa, jumppaa, kotihoito-ohjeita aina rentoutusohjeista ihan kotona tehtäviin hierontaohjeisiin. Olen muuttanut tässä ajan kuluessa omaa hoitamista sellaiseen suuntaan, että kun vastaanotolle tulee TMD oireista kärsivä asiakas, jätän tutkimisen vähemmälle ja kuuntelen asiakkaan kertomuksen, jonka perusteella teen päätöksen hoidosta. Hoito noudattelee kuitenkin tiettyä kaavaa siksi, että TMD oireista kärsivä saa aina parhaan avun, kun käsitellään poikkeuksetta selän alueelta rintarangan alue ja hartiat sekä niska huolellisesti, jonka jälkeen kasvot, pää, kaula, solisluuta ympäröivät kudokset, leukaa liikuttavat purentalihakset sekä kaularanka. Oli oireet tai suun liike millainen tahansa, en tuijota enää pelkästään niitä, pyrin vapauttamaan yläkehon alueelta niin pinnalliset kun syvät fascia kudokset kun myös ehdottamaan keholle otteillani, että “jännitystila on turha, päästä vain irti.” Enää en välitä mikä lihas tai kudos juuri tämän asiakkaan oireet aiheutti, pääasia että tilanne helpottaa, mekanismi sen taustalla on täysin epäolennainen asia. 

Hoitokertojen edetessä pahimpien oireiden helpottaessa mukaan ottamalla myös äänentuottoon liittyvät rakenteet, selkäranka, kylkiluut ja vatsan alue, saadaan yleensä tilannetta helpotettua jo pidemmäksi aikaa. Mutta:

Älä hei stressaa!

Joskus pahimmat oireet uusiutuu jatkuvasti ja niiden hoitaminen kestää ja manuaalinen hoito junnaa paikallaan ja tarkoitus on vain pitää asiakkaan olo siedettävänä, valitettavasti. Joskus elämäntilanne vain on sellainen, ettei varsinaiseen aiheuttajaan ole mahdollisuutta sillä hetkellä vaikuttaa ja paras apu on se hetken helpotus minkä joku muu tarjoaa. Siitä ei ole syytä potea huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä, se on sulle nyt tällä hetkellä se millä sun tilannetta hoidetaan. Silloin ohjeet koskien aiheuttajaa saattaa kuulostaa samalta, kun joku ehdottaisi stressaavalle ihmiselle ohjeeksi “älä stressaa”. Lisää tästä pääset lukemaan mun blogista Ihan tavallinen arki ja elämä on sitä parasta elämää. 

Asiantuntijaa kannattaa kuunnella

Mulla on vuosien kokemus myös asiakkaana manuaaliterapiasta, erilaisista käsittelyistä. Joskus kokeiltiin jopa autonomisen hermoston tasapainottamista manuaalisella käsittelyllä koskematta purentalihaksiin kun purentalihakset oireili – no ei auttanut, itseasiassa ei auttanut yhtään. Mun elämäntilanne on nykyään hyvin hyvin seesteinen, nukun pitkiä yöunia, liikun, ulkoilen, saan tehdä sellaista työtä mitä ihan oikeasti aidosti rakastan tehdä, herään aamuun 95% aina onnellisena ja 100% vähintään tyytyväisenä. Silti valitettavasti mun on kerrottava, että aika ajoin puren hampaita yhteen. Teen aika paljon töitä sen eteen etten purisi, heiluttelen leukaa, rauhoitan mun illan ilman elektronisia laitteita ja olen opetellut olemaan stressaamatta. Elämänkatsomukseni on suurin piirtein – ei edes päivä kerrallaan – vaan enemmänkin että puoli päivää kerrallaan. Silti puren hampaita yhteen. En kärsi enää onneksi kovin pahoista oireista ja olen elämässäni ollut myös aikuisiällä kaksi vuotta käytännössä oireetta ja pärjännyt ilman manuaaliterapiaa. Mutta esimerkiksi tälläkin hetkellä käyn säännöllisesti hieronnassa. Mun täytyy käydä, ajattelen siitä että toisilla on välillä alaselkä kipeä, toisilla niska, mulla ei ole näistä kumpaakaan. Mun ongelma on jäykät leuat. Niitä pitää välillä hoidattaa, oma panostus ei kaikesta huolimatta riitä. Haluan olla tässä rehellinen. Toki, ilokseni voin kertoa, että oireet on hyvinkin siedettävät, eikä missään tapauksessa vaikuta juurikaan mun elämään jos ollenkaan, ne pysyy poissa kun annan oireeni säännöllisesti jonkun toisen käsiin. Myös tästä syystä, ihan ehdottomasti tärkein asia, minkä tmd oireita hoitava ammattilainen voi tehdä, on kuunnella asiakasta ja mitä hänellä on kerrottavana. Emme hoida tilastoja, tutkimuksia tai röntgen kuvia, aina ihmistä. Jokainen on itse oman kehonsa asiantuntija. Asiantuntijaa kannattaa kuunnella.

-Samuli

The post Naama puutuu – mutta se ei oo sun vika! appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Uneen panostaminen – vaikutukset TMD oireisiin https://samulisairiala.fi/paranna-untasi/ Mon, 14 Oct 2019 18:41:46 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=627 Miksi riittävä uni on meille niin tärkeää kirjoitin aiemmin blogissa otsikolla Uni, siihen pääset tästä. Tässä blogissa taas käsitellään sitä, kuinka uni olisi rauhallisempaa ja sitä kautta myös laadukkaampaa. Lähestyin aihetta yöllisen hampaiden yhteen purennan kautta. Kannustan toki kaikkia lukemaan vaikka et yöllä narskuttelisikaan hampaitasi – tekstissä perusteluineen miten uneen voisi omalla toiminnallaan panostaa ja […]

The post Uneen panostaminen – vaikutukset TMD oireisiin appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Miksi riittävä uni on meille niin tärkeää kirjoitin aiemmin blogissa otsikolla Uni, siihen pääset tästä. Tässä blogissa taas käsitellään sitä, kuinka uni olisi rauhallisempaa ja sitä kautta myös laadukkaampaa. Lähestyin aihetta yöllisen hampaiden yhteen purennan kautta. Kannustan toki kaikkia lukemaan vaikka et yöllä narskuttelisikaan hampaitasi – tekstissä perusteluineen miten uneen voisi omalla toiminnallaan panostaa ja tuon edellä mainitun linkin takaa löytyy kokonainen teksti miksi näin kannattaa todellakin jokaisen tehdä.

Jos pitää valita yksi asia

Jos pitäisi valita yksi yksittäinen asia mikä vaikuttaa siihen etten esimerkiksi itse jäystä hampaita yhteen yöllä ehkä niin lujasti on illan rauhoittaminen. Kokeiltiin tätä myös muutaman mun IG seuraajan kanssa taannoin loppukesästä ja olen kokeillut sitä myös muutaman mun asiakkaan kanssa jonka kanssa meillä on jo pidempi hoitosuhde takana ja mukana on säännöllinen hoitojakso hieronnassa sekä kotihoito-ohjeena toteutettavat harjoitteet. Tulokset on meidän kaikkien kohdalla ollut tosi hyviä. Eli mitä tehtiin ja miksi?

Rauhoita ilta

Lähdettiin rauhoittamaan meidän iltaa. Olen itse tehnyt tätä jo kauemmin ja halusin testata toimiiko se myös muilla joten keräsin pienen ryhmän IG seuraajista vapaaehtoisia, jotka antoivat kiireisestä arjestaan jokainen kaksi tuntia kullekin päivälle viikon ajan. Kokeilusta meille käteen jäi valtava määrä oppia ja mikä nousi kaikkein eniten esiin oli illan viimeisen tunnin rauhoittaminen. Rauhoitettiin monenakin iltana kaksikin tuntia ja tämä onkin se mitä itse teen kotona. Eli menen järjestäen puolen yön aikaan nukkumaan joka päivä. Klo 22.00 tapahtuu seuraavaa: Jätän puhelimen lipaston päälle äänettömälle johon olen laittanut aamun herätyksen valmiiksi, sen jälkeen sinä iltana siihen ei enää kosketa. Käytän viimeiset tunnit johonkin muuhun, yleensä piirtelyyn, värittelyyn, kitaran soittamiseen ja lukemiseen. Musiikki rauhoittaa, niin sitä tekee myös värittäminen ja lukeminen.

Kokeile jättää puhelin ja padi joka tapauksessa iltatoimistasi pois, vaikka sinulla ei olisikaan kahta tuntia aikaa vain rauhoittua. Jopa tv ilman kännykän läsnäoloa on jo askel parempaan. Seuraavassa kappaleessa kerron miksi.

Infromaatiotulva

Miksi puhelin tai tabletti sitten vaikuttaa negatiivisesti aivoihin? Jossain vaiheessa puhuttiin paljon sinisestä valosta ja sen vaikutuksesta. Varmasti osaltaan vaikuttamassa myös se, mutta itse pidän merkittävämpänä SoMe selaamista ja iltapäivälehtien otsikko tulvaa joissa molemmissa tuuttaamme aivoihin jatkuvasti hallitsemattomasti lisää informaatiota eikä niillä ole aikaa järjestellä sitä eikä aikasemmin hankittua uutta tietoa jota ympäristö jatkuvasti niihin syöttää. Kun puhelimen sijaan piirrät tai värität, olet keskittynyt ja toimit järjestelmällisesti. Ajatuksesi ei harhaile etkä vaadi niiltä liikaa. Vapautat kognitiivisia voimavarojasi ja aivoilla on aikaa järjestellä tietoa ja tunteita. Luova työskentely on ihmislajille luonnollista, saat lyhyessä ajassa paljon aikaseksi ja lopputuloksen näet heti. Nämä kaikki on aivoille helppo ymmärtää. 

Kirjan lukeminen uutisten sijaan toimii siksi, koska teksti käsittelee yleensä hyvin pitkään samaa aihetta eikä hypi asiasta toiseen koko ajan. Hyvä kiinnostava kirja vie ajatukset mukanaan pois arjen kiireestä kun taas uutisten lukeminen, varsinkin niiden huonojen saattaa saada olosi huolestuneeksi ja palauttaa ajatuksesi arjen stressiin josta nyt olisi aika palautua.

Miksi keho elää leuallamme?

Entä miksi keho sitten elää öisin leuallamme tätä informaatio tulvaa? Yksi selitys mitä käytämme löytyy evoluutiossa. Nyky ihmisen elintavat on muokkaantuneet verrattain erittäin lyhyessä ajassa. Kehomme evoluutio ei ole ehtinyt mukaan. Tuhansia vuosia tällaiset ärsykkeet aivoillemme on tarkoittaneet hengenvaaraa kuten sapelihammastiikerin hyökkäystä tai ainoasta ravinnonlähteestä kanssasi taistelevaa Neandertalin ihmistä. Ainoa tapa millä niistä on voinut selvitä on ollut taistella vastaan tai paeta. Keholle on ollut tarpeellista valmistaa se pakenemaan tai taistelemaan kaikilla voimilla, lihasjännitys kasvaa ja leuat valmistautuu puremaan tai pitämään kiinni. Ennen tällainen vaara on kestänyt hetken, jonka jälkeen keholla on ollut aikaa palautua jos se on jäänyt henkiin. Nyt altistamme jatkuvalla informaatio tulvalla aivomme reagoimaan jotta olemme valmiit vastaanottamaan jotain mikä uhkaa viedä henkemme. Mikä on ironista, niin yhtä varmasti pitkittynyt stressi vie sen kun aikoinaan vihainen sapellihammastiikeri.

Tylsyys on tunne siinä missä ilo tai surukin

Myönnän, että pari tuntia ilman puhelinta voi synnyttää monta tylsää hetkeä, mutta nekin kuuluu ihmisen elämään. Älä katkaise niitä, tylsyys on tunne siinä missä ilo tai surukin ja nämä kaikki kuuluu ihmisen elämään. Tylsyys saattaa sitäpaitsi synnyttää jotain uutta ja mahtavaa – toisin kun ennen olemme ajatelleet – kun meillä on tylsää aivomme ei suinkaan lepää vaan työskentelee täysillä. Tylsyyden on tutkimuksissa todettu lisäävän luovuutta. Nauti siis myös tylsyydestä ja rauhoita ilta. Ainakin se on kokeilemisen arvoista, ei vaadi paljon. Tähän mun kokeiluun osallistuneilla SoMe seuraajilla ja asiakkailla kokeilusta jäi kaikille mukaan jotain millä laskea kehon kierroksia. Eli isolla todennäköisyydellä tämän kaltainen ajattelu voisi toimia sinullakin.

-Samuli

The post Uneen panostaminen – vaikutukset TMD oireisiin appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Mitä ajattelee yrittäjä? https://samulisairiala.fi/yrittajan-ajatukset/ Sun, 18 Aug 2019 07:32:37 +0000 https://samulisairiala.fi/?p=592 Aiemmin olen kirjoittanut jo blogissa millaista on olla hierojana. Tässä kuussa (27.Päivä) mulle tulee täyteen vuosi päätoimista yrittäjyyttä, käydään sitä tässä tekstissä vähän läpi, miten tää kaikki on vaikuttanut mun elämään. Mun mielestä se ansaitsee sen, olen siitä myös erittäin ylpeä. Se ei kuitenkaan ole ihan helppo päätös hypätä ns. ”Tyhjän päälle”, tai mulle ei […]

The post Mitä ajattelee yrittäjä? appeared first on Samuli Sairiala.

]]>
Aiemmin olen kirjoittanut jo blogissa millaista on olla hierojana. Tässä kuussa (27.Päivä) mulle tulee täyteen vuosi päätoimista yrittäjyyttä, käydään sitä tässä tekstissä vähän läpi, miten tää kaikki on vaikuttanut mun elämään. Mun mielestä se ansaitsee sen, olen siitä myös erittäin ylpeä. Se ei kuitenkaan ole ihan helppo päätös hypätä ns. ”Tyhjän päälle”, tai mulle ei ainakaan ollut. Kirjoitin ajatuksen virtaa ja arvatenkin mun blogeja lukeneena saatat arvata että mentiin syvään päähän ja pää edellä ja ilman kellukkeita ja eksyttiin, kuinkas muutenkaan. Otsikko vois olla yhtä hyvin: Ajatuksia elämästä – Samuli Sairiala.

Yrittäjyys on elämäntapa

Monessa paikassa olen sanonutkin, että yrittäjyys ei ole mulle ammatti, se on elämäntapa. Sen sisäistäminen, että montaakin työhön liittyvää asiaa ei kannata omassa päässään laskea työnteoksi, koska siitä ei makseta mitään. Velvollisuudet on kuitenkin hoidettava ja toisaalta joidenkin tilaisuuksien PR arvo osattava ottaa huomioon vaikka siitä ei varsinaisesti juuri sillä hetkellä saisikaan laskuttaa…Tosiasiassa tää jälkimmäinen lause on vaan kauniita sanoja, tai no ainakin sanoja. Mulla on onni olla sellaisessa asemassa, että saan tehdä paljon asioita mitä rakastan tän yrittäjyyden nimissä. Todellisuudessa kun mua pyydetään jonnekin tai tarjotaan jotain hauskaa tapahtumaa tai työtä missä edustan yrittäjänä ja hierojana, niin huomaan että olen jo suostunut kun mulle tulee vasta mieleen, että maksetaankohan siitä ja että paljonko. Sitten äkkiä huomaan, että se itseasiassa kiinnostaa mua ihan tosi vähän, pääasia että saan olla mukana. Enkä ihan oikeasti osaa sen todellista arvoa laskea, enkä sitä jaksa miettiä. Yrittäjyys on mulle myös ennen kaikkea tapa toteuttaa itseä, sen vaikutusta mun elämänlaatuun ei pysty rahassa mittaamaan, sellaista määrää rahaa ei ole olemassakaan.

Saan sen mikä mulle kuuluu

Yrittäjänä toki mun pitää huolehtia, että saan ”sen mikä mulle kuuluu”, onhan mullakin laskut maksettavana, tietenkin. Sen nyt sanomattakin kaikki ymmärtää. Olenhan tehnyt tarkat laskelmat yrityksen kuluista ja paljonko mun yrityksellä pitää olla liikevaihtoa jotta voin elää sillä. Näissä asioissa kultainen keskitie on varmaan se mun tie. Kun tietty liikevaihto täyttyy, huomaan että en jaksa enempää kiinnostua siitä, haluan auttaa ihmisiä ja haluan jokaiselle päivälle kaikki asiakkaat kenet jaksan tehdä, en mä siinä hetkessä jaksa liikevaihtoa miettiä. Tykkään siitä mitä teen ja kyllä se liikevaihto selviää sitten kuun lopussa taas, turhaan mä sitä ennakkoon murehdin. 

Jos mietin tätä mennyttä vuotta ja kuten kirjoitin blogissa miten musta tuli hieroja, olin aktiivinen ja utelias, tapasin paljon ihan mahtavia tyyppejä ja mentoreita jo opiskeluaikana enkä kyllä pelännyt kysyä. Sain paljon apua ja oppia ihan ilmaiseksi, nyt on mun mielestä maksun aika ja aika jakaa omaa osaamista myös eteenpäin.

Pidin päätökseni

Kuten kerroin aiemmin blogissa, ennen opintoja olin ajatellut olevani hidas oppija. No nyt tiedän etten ole, opin itseasiassa erittäin nopeasti. Ja mikä on kaikkein hienointa ollut huomata, sellainen lapsenomainen uteliaisuus heräsi, kun aivot alkoi ottaa uutta tietoa vastaan. Lueskelen ja olen kiinnostunut omaan alaani ja ihmiskehoon liittyvistä asioista, joita tykkään tutkailla ja miettiä miten kaikkea sitä tietoa voisi hyödyntää kun hoidan mun asiakkaita. Mutta kaikki tää muutos, opintojen alkaminen, uneen panostaminen ja nukkuminen tavalla joka mun keholle sopii, on aktivoinut ilmeisesti mun aivojen muistiin ja oppimiseen liittyviä osia niin, että se kanavoituu myös muihinkin uusiin asioihin kun pelkästään työhön liittyviin. Lapsenomainen uteliaisuus herää myös muissa asioissa, on mieletöntä innostua uusista asioista. Löydän itseni paikoista ja aktiviteeteista joihin en ennen osannut edes itseäni kuvitella. Pidän vaatteita joita ajattelin vihaavani, kuuntelen musiikkia jota ajattelin etten voi sietää. Ennen pidin päätökseni vain siksi että olin kokemusperäiseen ajatteluun perustuen päättänyt jonkun asian. Eikö kuulosta vähän hölmöltä kun sen sanoo ääneen? Eikö olisi järkevämpää olla avoin, kuunnella ja tutkia muita näkökulmia ja pohtia eri kantilta onko oma mielipide asiasta edes kovin järkevä vai voisiko asiaan suhtautua eri tavalla ja saada siitä jotain myös itselle?

Tiesitkö? Aivojen virikkeistäminen kannattaa, oletko joskus sanonut että ”ei en osaa piirtää” tai ”en mä ole ollenkaan musikaalinen”? No, kauanko olet harjoitellut? Niin…piirtämään oppii piirtämällä ja laulamaan laulamalla. Luovuus on meidän lajityypille hyvin ominainen piirre ja uuden oppiminen on aivojen normaali tila. Uteliaisuus ja uuden oppiminen aktivoi aivojen mielihyväkeskusta. Aivot kuitenkin automaattisesti pyrkii priorisoimaan tuttuja hermojärjestelmän reittejä, se on niille energiatehokkaampaa. Tämä tietysti heikentää luovuutta ja taito heikkenee. Aivoja voi ja kannattaa harjoittaa, aivojen virikkeistäminen hidastaa niiden ikääntymistä. Tee jotain poikkeavaa ja uutta, lähde pienestä, avaa ovet päivän ajan vasemmalla kädellä tai taluta pyörää eri puolella kun normaalisti.

Elämäntapa

Kun tuossa yllä kirjoitin, että yrittäjyys on enemmän elämäntapa kun ammatti, niin se on myös ajatusmalli. On saanut opetella paljon uusia tapoja ajatella ja on ollut kiva huomata että osaan niistä olen orientoitunut ihan huomaamattani. Huomisesta murehtiminen ja yrittäjän epävarmuus loistaa poissaolollaan. Ne ei sovi yrittäjän elämään, jos siitä meinaa nauttia. Kaikki elämä ei kuitenkaan liity yrittäjyyteen joten ollakseen onnellinen ne yrittäjyyden huonot puolet ei saisi heijastella arkeen eikä vapaa-aikaan. Näin mä ainakin ajattelen. Epävarmuus huomisesta, käytännössä täysin omilla toimeen tuleminen, jos töitä ei tule ja mahdollinen sairastuminen vaanii aina yrittäjää. Ne on osattava sulkea siitä päivittäisestä tekemisestä, jotta energia kanavoituu oikeisiin asioihin. Stressaantunut ja huolta täynnä oleva mieli ei pysty luoviin ratkaisuihin esimerkiksi markkinoinnissa, joka on jokaisen yrittäjän elinehto. Mulle tällainen ajattelu tuli ikään kuin luonnostaan, onko se sitä että panostan nukkumiseen, jonka kautta *hyvinvoinnin korkoa korolle periaatteeseen? (*löydät tän termin mun blogista koskien hyvinvointia klikkaamalla tästä.) Vai onko tää vaan mulle sopiva tapa elää. Ehkä ne molemmat, hyvinvoiva keho ruokkii hyvinvoivaa mieltä, huolet ei olekaan umpinaisia seiniä vaan niissä on ovi johon mulla on avain. En kuitenkaan aina ole ollut näin huoleton, se on pitänyt opetella. Olenkin monessa IG postauksessakin kirjoittanut, että olla välittämättä ei ole sama kuin olla välinpitämätön. Itseasiassa päinvastoin. Turhaan huolehdin huomisesta, jos se ei ole sellainen kun haluaisin sen olevan, on mun tehtävä sille asialle jotain. Jos joskus en enää voi toimia hierojana tai yrittäjänä, niin teen sitten jotain muuta. Nautin nyt kun saan, ihminen on tiettävästi ainoa eläin joka pystyy huolehtimaan ja stressaamaan asioista jotka tapahtuu joskus tulevaisuudessa, tai ei välttämättä tapahdu ollenkaan.

Ajattelen kuten kirjoitan

Sivusin aiemmin yhdessä blogissa aihetta ”asiat tuntuu just niin pahalta kun me ajatellaan niiden tuntuvan”. Kaikkien meidän elämään kuuluu vastoinkäymisiä, sille ei mahda mitään. Toisten elämään ei tunnu mikään riittävän. Kun tapaa paljon ihmisiä, niin huomaa että iso osa niistä ihmisistä, jotka on saanut kantaa täysin epäreilun määrän vastoinkäymisiä vaikka kokonaan riippumatta omista teoista, suhtautuu elämään poikkeuksellisen positiivisesti. Sitten taas toiset, kenellä ulospäin näyttää olevan kaikki mitä ikinä voi toivoa, romahtaa pienestä vastoinkäymisestä kiukuttelemaan kun pieni lapsi, eikä mikään tunnu olevan hyvin. Tällainen kontrasti on mielenkiintoinen, onnellisuutta ei voi ostaa, sehän me tiedetään. Onnellisuus on meissä jo olemassa, se on dopamiinia ja serotoniinia, meidän kehon kemiaa. Vastoinkäymisten hyväksyminen ja sen että elämä ei aina ole glitteriä ja tähtipölyä, on itseasiassa onnellisuuden kannalta olennaisempaa kun tavoitella jatkuvaa glitteriä ja tähtipölyä. Vaikka ajattelenkin kuten kirjoitan ja teen myös itse kuten neuvon, niin multa löytyy myös päiviä milloin tekis mieli vaan jäädä peiton alle ja nukkua huomiseen tai kiukutella naapuritoimiston yrittäjälle, kun hän ei osaa ottaa muita rapussa toimivia huomioon. Se ei yleensä ole muuttanut tilannetta juurikaan. Ainoa kuka kärsii olen minä itse. Musta tuntuu just niin pahalta kun ajattelen että musta tuntuu. En siis aina ajattele tai elä kuten kirjoitan tai neuvon. Se on hyvin inhimillistä, eikä mun tarvitsekaan. Oikeastaan siksi varmaan tiedän miksi niin kannattaisi tehdä, koska olen sen itse kokenut. Hyväksyn sen ja annan sen itselleni, joskus on huono päivä. Onneksi nykyään hyvin hyvin harvoin, eikä ikinä koko päivää.

Tätä mä teen loppuelämäni!

Niin, tarvitseeko mun se nyt päättää mitä teen loppuelämäni? Olenko nyt yrittäjä lopun elämääni? Kerran elämänsä kurssia muuttaneena, sen muuttaminen uudestaan ei ole enää niin ison kynnyksen takana. Ymmärtää, ettei koskaan ole liian vanha siihen ja ymmärtää ettei sen tarvitse olla lopullista eikä sitä tarvitse silloin päättää. Mä haluan muuttaa mun huomista ellen ole siihen tyytyväinen pelkästään sen huomisen takia. Ei sillä silloin ole väliä minkä ikäinen on tai mitä tekee loppuelämän, huomenna on kuitenkin yhden päivän vanhempi kun tänään ja elämä on taas yhden päivän lyhyempi, kyllä siitä kannattaa nauttia kun sitä on vielä jäljellä, ei sillä ole väliä paljonko sitä on jäljellä. En mä ajattele muuttavani loppuelämääni, muutan huomisen, jos näen sen tarpeellisena. Katson sitten huomenna sitä seuraavaa päivää, huomista on kuitenkin tänään jäljellä vielä kaikki 24h, eletään ne ensin.  En halua elää jotain kohti, mun aika on elää nyt, tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä. Olenko ergonomisesti seisten korkean pöydän ääressä näyttö silmien tasossa kyynärvarret lepää pöydällä 90 asteen kulmassa olkavarteen nähden? En, retkotan sängyllä, nojaan tyynykasaan, mun selkää vähän särkee tässä mutta halusin nyt olla tässä sängyllä, selailla välillä puhelinta, kuunnella välissä biisi musiikkia ja välillä mennä vaan selälleen sängylle, tuijottaa kattoa ja miettiä, tätäkin joku saattaa lukea joskus. Aika siistiä. Kohta varmaan pitää vähän jumpata tota selkää, mut se on kohta. Haluan nyt olla tässä sängyllä. Tuntuis aika ylitsepääsemättömältä nyt tässä hetkessä alkaa ratkaista mun loppuelämää. Onneks mun ei tarvi.

Keino elättää itsensä

Tää oli hyvin mua kuvaava teksti. Lähdin kirjoittamaan yrittäjyydestä ja viimeinen kappale koskee sitä, että makaan sängyssä ja se on ok. Toisaalta se ehkä kuvastaa hyvin sitä kuinka ”olla yrittäjä” ei ole varsinaisesti se juttu vaan ainoastaan keino elättää itsensä toteuttamalla itseänsä. Luulen, että kaikkien menestyvien yritysten (yritykset joiden avulla elää yksi tai useampi ihminen) taustalla on tällainen ajatus. Intohimo johonkin asiaan ja sen saaminen noudattamaan jollain tasolla markkinatalouden lainalaisuuksia.

Ystävällisin terveisin: Yrittäjä, Samuli Sairiala

-Samuli

The post Mitä ajattelee yrittäjä? appeared first on Samuli Sairiala.

]]>