Kuten sanoo laulukin. Olen paljon pohtinut, minkälaiset tekstit sopivat kotisivujeni blogiin ja aikanaan jopa jättänytkin osan ajatuksista tarkoituksella kirjoittamatta. Sitä mukaan kun uutta tekstiä syntyy ja itsevarmuus lisääntyy, on kirjoittamisen estot vapautuneet. Oon myös tajunnut, että tekstit voi koskea yhtälailla aihetta kuin aihetta, jopa omaa elämääni, ja miksei muka vois? Ajattelen, että eihän kenenkään niitä ole pakko lukea. Lisäksi tänä päivänä ihmisten keskittymiskyky on yleisen tiedon mukaan heikentynyt niin, ettei tällaisia pitkiä tekstejä suurin osa ehkä edes jaksa keskittyä lukemaan (voi toki hyvinkin johtua myös tässä kyseisessä tapauksessa kirjoittajasta, mitä en epäile hetkeäkään). 

Jos et tiennyt – kerron tässä samalla – että kun tällaisen blogin julkaisee, tekee tietokoneohjelmoidut blogityökalut arvion blogista, esimerkiksi siitä, kuinka se on luettavissa niin ihmisten kuin Googlenkin ”silmin”. Asiasta hyvin vähän ymmärtävänä mutta omien tekstieni arvioita lukeneena, minun tekstini eivät sovi tämän työkalun mukaan kummankaan silmille, varsinkaan nämä viimeisimmät. Syitä sille voi olla esimerkiksi että ne ovat liian pitkiä, en viittaa niissä edellisiin blogeihini, niissä pitäisi olla enemmän otsikoita ja kappalejakoja ja niissä käsitellään liian laaja-alaisesti yhtä aihetta, josta saisi kuulemma useammankin tekstin aikaiseksi, jotta sivustoni myisi tehokkaammin.

Anteeksi myynti-ihmiset ja Google, satun vain olemaan irvikuva sanalle tehokas. Pohdin usein, että mitä ja ketä varten mun pitäisi olla tehokas. Pitäisi tavoitella kasvua ja tehokkuutta – vaikka on ilmiselvää, että tämä maapallo ei kestä sitä eikä meidän ihmisten terveys kestä sitä – niin ihmettelen, ketä varten mun sitten pitäisi olla tehokas. Olen mielelläni hyvinkin antitehokas ja käytän tätä blogia sumeilematta omien ajatusteni jäsentelyyn sekä purkamiseen. Sitä sinäkin, rakas lukijani, tällä hetkellä ainakin silmäilet, vaikka et jaksaisikaan keskittyä sitä lukemaan.

Ihminen on kokonaisuus

Ihminen on mielettömän monimutkainen laitos ja sen hermosto, aivot mukaan lukien, on niin monimutkainen, ettemme tiedä vielä vasta kuin murto-osan sen toiminnasta. Vaikka tuntuu joskus yleisessä käsityksessä olevan, että lääketiede on valmis ja me ymmärrämme jo kaiken – niin asia on hyvinkin päinvastoin. Kuten kirjoitin unta käsittelevässä blogissa, aina näihin vuosiin asti olemme luulleet, ettei aivoissa ole lymfakiertoa, kunnes sellainen sieltä vasta noin yhdeksän vuotta sitten löydettiin. Löytö mullisti aivotutkimuksen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kesken lääketiede ja tutkimus on. 

Blogi, jossa ihmisen hyvinvointia käsitellään – voisi ajatella keskittyvän pääasiassa ruokaan ja liikuntaan, ainakin jos lukee iltapäivälehtiä. (Itse en lue, joten otan viimeiseen lauseeseen pienen vastuuvapautuksen, joten anteeksi iltapäivälehdet jos olen väärässä ja kirjoitatte muustakin – faktoihin perustuvasta – liittyen hyvinvointiin.) Mietin itsekin sitä, voinko kirjoittaa esimerkiksi onnellisuuden tunteesta, ajatusvinoumista tai kohta rakkaudesta. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että voin, sillä julkaisin kuitenkin onnellisuudesta kertovan tekstini vasta yli vuosi siitä hetkestä, kun olen sen kirjoittanut. Arkailin sen kanssa sen sisällön vuoksi sekä sen vuoksi, ettei Google pidä siitä. Se kuitenkin avasi padot tälle omaa ajatusvirtaa purkavalle kirjoitustyylille ja ajatukselle siitä, että ihminen on kokonaisuus ja hyvinvointi on itseasiassa suurimmaksi osaksi todella paljon muutakin kuin vain liikunta ja ravinto.

Rikkaus vai rakkaus?

Hiuksenhieno ero kirjoitusasussa, mutta valtava ero vaikutuksessa ihmisten hyvinvointiin. Vaikka ihminen on monimutkainen laitos, pätee siihen tietyt hyvinkin yksinkertaiset lainalaisuudet, kun puhutaan hyvinvoinnista. Nykyihminen on miljoonien vuosien evoluution tulos, ja elämä, jota nykypäivänä eletään, on aivan murto-osa ajasta evoluutiohistoriassa. Tämän päivän yksilöä ja materiaa korostava elämäntyyli valitettavasti ei tiettävästi lisää hyvinvointia käytännössä ollenkaan. 

On totta, että rahahuolet ovat omiaan vähentämään hyvinvointia ja että tämän päivän yhteiskunta ja media – niin perinteinen painettu kuin myös sosiaalinen media – lisäävät huolia entisestään. Menestystä ja tehokkuutta sekä kasvua ihannoiva maailmankatsomus saa ihmiset tuntemaan merkityksettömyyttä sekä haluamaan entisestään lisää. Tätä yhtälöä ei helpota nopeasti saatavat pienlainat ja pikavipit, joilla normaalituloisenkin talouden saa syöksykierteeseen ja muuten hyvin toimeentuleva löytää itsensä pian rahahuolien keskeltä. Raha, kasvu, taloudellinen menestys, hieno talo tai uusi auto eivät tuo merkityksellisyyttä elämään, kun taas tunne siitä, että minulla on merkitystä, luo hyvinvointia ja onnellisuutta. Kun eri rahoituksia ja tuotteita mainostetaan, käytetään niissä entistäkin enemmän sumeilematta hyväksi ihmisen aivojen sokeita pisteitä – miksei käytettäisikään. Näin liiketoiminta kukoistaa, mutta vastuu siirretään mainoksen katsojalle;

Kun uusi auto ei vapauttanutkaan ahdistukselta, niin jospa sen tekisi isompi TV tai vielä uudempi auto? Nythän senkin saa hintaan vain 450 €/kk eikä korkokaan ole kuin 15 % ja saanhan sen käyttööni NYT HETI ja mukaan vielä karvanopat, kun ostan tämän viikonlopun aikana! Ilmaiset karvanopat, vau onpa halpaa, eikä minun tarvitse kohdata tunteitani ja ahdistusta ollenkaan!

Evoluutiohistoriassa pisin aika ihmisen kehittymisessä on sisältänyt paljon yhteisöllisyyttä, läheisyyttä ja toisista huolenpitoa. Se on ollut ihmislajin selviämisen kannalta välttämätöntä. Nykyään, kun ei ole tätä ongelmaa hengissä selviämisestä eikä laji ole vaarassa (vielä), on yhteisöllisyys katoava luonnonvara. Kun yksilöä korostava elämänkatsomus kukoistaa, voidaan huomata, että muun muassa masennus, pahoinvointi ja syrjäytyminen yleistyvät valtavalla vauhdilla. Metsästäjä-keräilijöillä (jotka vielä toteuttavat tuota elämäntapaa) havaitaan syrjäytymistä tai masennusta hyvin vähän, jos ollenkaan. Antropologeilla, jotka ovat käyneet tutkimassa metsästäjä-keräilijäheimoja, on suuria hankaluuksia mm. erottaa kylässä kuka on kenenkin lapsi, sillä lasten hoitoon osallistuu kummatkin vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, kaverit, kyläläiset, vanhemmat lapset jne. Tätä nähdään nykyään kulttuurissamme hyvin vähän tai ei ollenkaan. Se on kuitenkin ollut hengissä selviämisen kannalta niin olennainen osa esi-isiemme elämää, että meidän aivomme ovat muokkautuneet aktivoimaan palkitsemisjärjestelmää tämänkaltaisesta toiminnasta. 

Aivotutkijat on jakaneet rakkauden kolmeen eri vaiheeseen aivojen toiminnan mukaan. Kussakin vaiheessa vallalla on eri välittäjäaineet, jotka saa ihmisen käyttäytymään kunkin vaiheen edellyttämällä tavalla, jotta tuloksena on, että parisuhde ja geenit voisivat lisääntyä. Kolmas vaihe näistä kolmesta on pitkäkestoinen kiintymyssuhde, ja se on psykologinen adaptaatio sille, että isä on jäänyt perheen luo jotta äidin ja lapsen on ollut mahdollista selvitä hengissä. (1.,2.)

Kysynnän ja tarjonnan laki

Samuli, jos asia kerran on kuten kerrot, niin kuitenkin ihmiset eroavat toisistaan myös pitkästä kiintymyssuhteen vaiheesta, perheistään ja etääntyvät toisistaan. Niinpä, kyse on kysynnän ja tarjonnan laista: nykyään tarjontaa on niin paljon, ja se tuodaan halutessa jokaisen eteen. En sano, että tämä olisi pelkästään huono asia, sillä itsekin pitkästä suhteesta eronneena tiedän, kuinka oikea päätös se oli kummankin puolesta, jos ajatellaan puhtaasti molempien elämänlaatua. 

No, puretaan tätä vähän osiin. Edellisessä kappaleessa kerroin, että aivotutkijat jakavat rakkauden kolmeen eri osaan, joista kolmas oli pitkäkestoinen kiintymys. Kaksi ensimmäistä ovat himo ja ihastuminen. Näissä kummassakin aivokemiat sammuttavat aivojen etuotsalohkon ja heikentävät rationaalista ajattelua, joten henkilön on mahdotonta nähdä kumppanin vikoja tai huonoja puolia, eikä kumppani niitä myöskään helpommin esittele vielä suhteen tässä vaiheessa. Himon ja ihastumisen tarkoitus on muodostaa parisuhde, ja kun tarkoitus toteutuu, siirtyy aivot hiljalleen rakkauden tilaan nimeltä pitkäkestoinen kiintymys. Rationaalinen ajattelu hiljalleen palaa ja henkilö alkaa nähdä myös huonoja puolia kumppanissa. Nykyään, kun kumppaneilla on hyvä olla myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jopa harrastuksia, voidaan huonoja puolia nähdä useita ja paine vaihtaa ”parempaan” tai testata omaa markkina-arvoa vapailla markkinoilla kasvaa. Metsästäjä-keräilijöillä tällaista ongelmaa ei ole ollut. (1.)

Nykyaika mahdollistaa ihan mielettömän hienoja asioita, ihan mahtavia ihmisiä, eläimiä, kokemuksia ja elämyksiä. En siis halua kuulostaa siltä, että mielestäni meidän olisi parempi siirtyä aikaan, jossa toimittaisiin kuten metsästäjä-keräilijät, sillä joku syyhän heilläkin on ollut siirtyä maanviljelykseen ja siitä edelleen teollisuuteen jne. Mutta melankolisuuteen taipuva mieli saa minut osittain välillä surulliseksi ihmisten välinpitämättömyydestä, yksinäisyydestä ja tavasta elää kertakäyttöelämää – ei pelkästään ihmissuhteissa, vaan ylipäätään. Arvoa annetaan materialle ja sille, miltä elämä näyttää vaikkapa somessa: ilkeillään toisille anonyymisti ja valinnoissa korostetaan omaa itseä. Ja kuten todettua, se tehdään oman ja muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Ollaan valmiita uhraamaan oma terveys, läheisten terveys, ihmissuhteet, luonto, puut, kasvit, vedet, eläimet – kaikki millä on oikeasti väliä – tehokkuuden alttarilla. Halu ja tarve sekoitetaan keskenään, eikä nähdä metsää puilta sikäli kun niitä on enää jäljellä.

Ihmisen biologia ei toimi sillä tavalla, valitettavasti, ainakaan vielä toistaiseksi, vaikka onhan toki evoluutio lyhentänyt urosnorsujen torahampaat ja sarvikuonojen sarvet jo lähes olemattomiin, jotta nyt jo uhanalaiset lajit selviäisivät salametsästäjien käsistä. Ja tämä kaikki vain, jotta niitä voitaisiin myydä meidän ihmisten itsekeskeisiin tarpeisiin ja mikä älyttömintä, täysin vielä ilman minkäänlaista tieteellisesti todistettua vaikutusta jauhetun sarvi- ja hammasaineksen käyttötarkoituksiin – mitä ne ikinä sitten mahtavatkaan olla. Ihan vaan jotta tämäkin idiotismi saisi mittasuhteet niin tiedoksi: Ihmisen tukka ja kynnet on sitä samaa ainetta… Niin, että eiköhän se meidänkin biologiaamme jollain aikavälillä ala vaikuttaa, enkä edes uskalla ajatella mitä se tekee tälle maailmalle. No voimmehan me aina muuttaa avaruuteen teknologian avulla. Olisikohan siellä vielä jotain eliöitä ja ilmakehää, joiden olemassaoloa voisimme nakertaa?

Läheisyys, rakkaus, toisten huomioon ottaminen, kiltteys ja ystävällisyys saavat aivojen palkitsemisjärjestelmät aktiiviseksi. Niin se vaan ihmiset toimivat, eikä sille voi mitään. Aivojen palkitsemisjärjestelmä saa kehomme voimaan hyvin ja lisää eksponentiaalisesti hyvinvointia ja sitä kautta terveyttä, myös biologista terveyttä eli vähentää sairauksia.

Mitä humpuukia tää nyt taas on?!

Ajatuksia herättävää kirjoittelua vai mun katkeraa kitinää? Päätä sinä.

Tämä kappale voi olla turha, koska jos teksti oli sinusta humpuukia, tuskin luit tänne asti, mutta kuules höpönassu, tiesitkö että tällainen humpuuki alkaa olla tieteellisesti todistettua? Vagushermo eli kiertäjähermo, meidän pääasiallinen kehomme palautumisesta huolehtiva hermo, joka ulottuu aina aivoista suolistoon, sydämeen, keuhkoihin, sisäelimiin, sukupuolielimiin jne., on kehomme pisin hermo, joka toimii kehon jarruna, kun sillä alkaa niin sanotusti mopo keulia. Kun me olemme jatkuvasti tehokkaampia ja tehokkaampia, sinkoillaan asiasta toiseen, palaverista uuteen palaveriin, zumbasta kahvakuulaan ja autokaupasta asuntonäyttöön vain, jotta käyntikortissa on riittävän pitkä titteli, pankkitilillä riittävästi osareita lyhennyksessä ja kämpässä riittävästi huoneita kaikille erikokoisille televisioille, joita on kuskattu uudella autolla Gigantista, jos joku sattuu tuleen kylään, niin näytetään riittävän tärkeiltä.

Erilaiset tavat stimuloida tätä kehon rakennetta hengitysharjoituksista mekaanisiin sähköimpulsseihin alkavat olla jo meille tavan kansallekin tuttuja – ei enempää eikä vähempää sen tarpeen takia tietoa on saatavilla – mutta tiesitkö, että laulaminenkin stimuloi vagushermoa? (3.) Entä tiesitkö, että hengittämällä voit vaikuttaa myös niskakipuusi? (4.) Tiesitkö taas, että huonosti nukuttu yö vaikuttaa siihen, kuinka tunnet kipua? (5.)

Mitä – ainakin luulen – että halusin sanoa, on se, että kaikki lähtee ajatuksista ja arvoista. Mitä pidämme tärkeänä ja miten haluamme ajatella omasta terveydestämme ja hyvinvoinnistamme. Jos ihmisiltä kysytään, mitkä ovat heidän tärkeimmät arvonsa, monilla kärkikolmikkoon menee perhe, ystävät ja terveys. Kuitenkin samoilla ihmisillä, kun katsotaan paljonko he käyttävät noihin kolmeen asiaan aikaa ja resursseja verrattuna esimerkiksi työn tekemiseen, niin hassua kyllä, kaikista kolmesta ollaan valmiita uhraamaan jos työt niin vaatii. Surullista on se, että montakaan kertaa tätä ei tehdä edes tietoisesti, meillä on niin kiire, ettemme ehdi edes enää ajatella…

Huh… Koitan kirjoittaa seuraavaksi jotain iloisempaa. Jos tästä blogista ei muuta jäänyt mieleesi, niin koita stimuloida palautumistasi laulamalla, vaikka autossa. Mikä hienointa, vagushermollasi ei ole sävelkorvaa, vaikka menisikin vähän nuotin vierestä tai vaikka vähän kauempaakin siitä nuotista.

-Samuli

Lähteet:

  1. DocEmilia, Emilia Vuorisalmi ja Markus J. Rantala, sydänsurut ja evoluutiobiologia
  2. Masennuksen biologia, Markus J. Rantala 2019
  3. Does singing promote well-being? An empirical study of professional and amateur singers during a singing lesson, Christina Grape, Maria Sandgren, Lars-Olof Hansson, Mats Ericson, Töres Theorell
  4. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena, Minna Martin, Maila Seppä, Päivi Lehtinen, Tiina Törö 2014
  5. Krause et al. 2019. The pain of sleep loss: A pain characterization in humans.
Share via
Copy link
Powered by Social Snap